» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käsiteltiin myöhemmin kumottua lakia vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä. Pakkohoitolaitoksesta ehdonalaisessa vapaudessa oleva A oli ampumalla tappanut ihmisen. Oikeudellinen kysymys tapauksessa koski pitkälti ehdonalaisen vapauden peruuttamista. Tapausta käsiteltiin Porin käräjäoikeudessa, Turun hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi A:n olleen täyttä ymmärrystä vailla suorittaessaan tapon. Käräjäoikeus tuomitsi A:n täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Syyttäjä vaati käräjäoikeudelta lausumaa siitä, että A voitiin määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen ja että ehdonalainen vapaus määrätään menetetyksi. A vastusti syyttäjän vaatimuksia.
Tuolloin voimassa olleen vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 1§:n 1 momentin mukaan, kun henkilö tuomitaan mm. taposta määräaikaiseen, vähintään kahden vuoden vapausrangaistukseen, tuomioistuin voi samalla päättää, että tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen. Tämä kuitenkin edellyttää saman pykälän 3 momentin mukaan, että rikoksentekijä on kyseistä rikosta edeltäneiden 10 vuoden aikana syyllistynyt törkeää väkivaltaisuutta taikka erityistä vaarallisuutta toisen hengelle tai terveydelle osoittavaan rikokseen sekä että häntä on hänen rikoksistaan ilmenevien seikkojen ja muun hänen henkilöllisyydestään saadun selvityksen perusteella ilmeisesti pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle.
Käräjäoikeus lausui, että A oli tuomittu taposta, minkä lisäksi hänet oli tappoa edeltäneiden 10 vuoden aikana tuomittu törkeää väkivaltaisuutta tai erityistä vaarallisuutta toisen hengelle ja terveydelle osoittavasta rikoksesta. Käräjäoikeus huomautti myös, että terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli lausunnossaan todennut, että A:ta oli pidettävä vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain mukaisesti erittäin vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle. Tämän vuoksi hänet voitiin määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen.
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin A:n syyllistyneen tappoon. Hovioikeus tulkitsi ampumatilanteen jossain määrin toisella tavalla kuin käräjäoikeus, ja katsoi että A:lla oli ollut käytössään vähemmän harkinta-aikaa kuin käräjäoikeus oli arvioinut. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että rangaistus oli alennettava 7 vuodeksi vankeutta. A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen pakkolaitoslausuman ja ehdonalaisen vapauden peruuttamista.
Korkein oikeus katsoi kuten käräjäoikeus ja hovioikeus, että A:ta voidaan pitää vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 1§:ssä edellytetyllä tavalla erittäin vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle ja tämä on syyllistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana törkeää väkivaltaisuutta taikka erityistä vaarallisuutta toisen hengelle tai terveydelle osoittavaan rikokseen. Tämän vuoksi A:n kohdalla vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 1 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.
Korkein oikeus myös huomautti, että tapauksessa on kiinnitettävä huomiota perustuslain 22 §:n mukaisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Tämän vuoksi lausumassa on huomioitava kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälinen yleissopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus ja niiden soveltamiskäytäntö. Korkein oikeus katsoi ettei pakkolaitokseen eristämistä voida pitää epäinhimillisenä, julmana tai halventavana rankaisumuotona.
Korkein oikeus totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvonut Euroopan ihmisoikeustoimikunta on kahdessa ratkaisussaan todennut, ettei tuomioistuimen määräämän rangaistuksen täysimääräinen kärsiminen ollut ihmisoikeussopimuksen vastaista. Korkein oikeus katsoi, ettei tuomioistuimen määräämän rangaistuksen täysimääräistä suorittamista voida pitää myöskään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisena. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että perusoikeus- ja ihmisoikeusnäkökohdat eivät anna aihetta olla antamatta lausumaa siitä, että A voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen.
Korkeimman oikeuden lausuman mukaan A voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen. Tämän vuoksi kysymys A:n mahdollisesta eristämisestä tulee vankilaoikeuden ratkaistavaksi, eli lausumalla ehdonalaisen vapauden peruuttamisesta ei ole merkitystä. Korkein oikeus poisti hovioikeuden tuomiosta lausuman siitä, että A:n ehdonalainen vapaus voidaan peruuttaa ja jätti muuten tuomion ennalleen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa