Minilex - Lakipuhelin

Kuka on elinkeinonharjoittaja?


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Elinkeinotoimintaa harjoittavia tahoja sanotaan elinkeinonharjoittajiksi. Perinteisesti elinkeinotoiminta jaetaan vielä ammatin harjoittamiseen ja liiketoimintaan, joiden määritelmään siirrytään tuonnempana. Yleisin elinkeinon harjoittamisen muoto on toiminimi, jonka kautta yksittäinen henkilö voi harjoittaa elinkeinotoimintaa. Tällöin yksityishenkilöä sanotaan yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole yhtiö, vaan henkilö toimii omissa nimissään ja vastaa itse omista taloudellisista sitoumuksistaan.

Elinkeinotoiminnan on oltava laillista ja hyvän tavan mukaista. Tällä viitataan siihen, että laissa kielletyn elinkeinon, kuten vaikkapa huumekaupan, mutta myös sellaisen elinkeinon, jota ei ole määritelty erikseen laittomaksi, mutta joka voidaan tulkita muuten ei-hyväksyttäväksi, harjoittaminen ei ole sallittua lähtökohtaisesta elinkeinovapaudesta huolimatta. Suomessa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa saa harjoittaa jokainen Euroopan talousalueella asuva luonnollinen henkilö, suomalainen yhteisö ja säätiö sekä myös Suomessa sivuliikkeen perustanut ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Edellä mainittujen lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus voi myöntää luvan harjoittaa elinkeinoa myös muille yhteisöille ja säätiöille.

Suomessa elinkeinoa saa siten harjoittaa kuka tahansa luonnollinen henkilö. Luonnollinen henkilö on juridinen nimitys ihmiselle. Lisäksi kuitenkin vaaditaan, että elinkeinonharjoittaja hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Hän ei siis saa olla vararikossa ja hänen tulee olla täysivaltainen, eli lähinnä siis täysi-ikäinen, eikä holhouksen alainen. Täysivaltaisuuden vaatimus pätee tosin ainoastaan, mikäli henkilö tahtoo harjoittaa kauppaa tai muuta samantapaista liikettä liikehuoneistossa, konttorissa tai muussa erityismyyntipaikassa, mikäli hän tahtoo toimia laivaisäntänä tai mikäli hän tahtoo elinkeinotoiminnassaan käyttää muita apulaisia kuin puolisoaan tai jälkeläisiään.  Toisin sanoen hyvin pienimuotoinen elinkeinon harjoittaminen on mahdollista ilmankin täysvaltaisuuden vaatimusta.

Elinkeinonharjoittajalla on myös oltava edustaja, jolla on oikeus ottaa vastaan haasteita ja muita tiedoksiantoja elinkeinonharjoittajan puolesta. Tämän edustajan kotipaikan on oltava Suomessa. Usein esimerkiksi yksityisen elinkeinonharjoittajan edustaja on elinkeinonharjoittaja itse. Tavallisimmin yksityinen elinkeinonharjoittaja lukeutuu ammatinharjoittajiin. Ammatin harjoittaminen eroaa liiketoiminnan harjoittamisesta lähinnä siten, että ammatin harjoittamiselle ominaista on oman ammattitaidon hyödyntäminen, vähäisempi liiketoiminnallinen riski ja usein vähäisempi työvoiman määrä. Liiketoimintaa katsotaankin usein olevan kätevämpi harjoittaa esimerkiksi osakeyhtiön kuin toiminimen kautta.

Olennaisinta on siis huomioida ero itsensä elättämisen, eli hyvin pienimuotoisen elinkeinon harjoittamisen sekä sitten ilmoituksenvaraisen elinkeinon harjoittamisen välillä. Lain ja hyvän tavan mukaisuus harvoin muodostuu ongelmaksi, mutta toisinaan ongelmallista voi olla tulkita muodostavatko esimerkiksi yksityishenkilön toistuvat asuntokaupat tosiasiassa liiketoimintaa. Mikäli elinkeinon harjoittamisen laillisuuden tai esimerkiksi liiketoiminnan syntymisen suhteen jää epäselvyyksiä, on suositeltavaa pyytää lakipuhelimesta lisätietoa.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »