» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa KKO:2015:73 oli kyse kihlakunnansyyttäjän virasta virkavapaalla olevan määräaikaisen oikeussihteerin A esteellisyydestä toimia korkeimmassa oikeudessa rikosasian esittelijänä.
Korkein oikeus otti A:n mahdollisen esteellisyyden käsiteltäväkseen omasta aloitteestaan oikeudenkäymiskaaren mukaisesti. Asian syytäjän antaman lausunnon mukaan kyseinen rikosasia oli saapunut Itä-Uudenmaan syyttäjävirastoon vasta A:n virkavapaalle jäännin jälkeen ja syyttäjä oli sitä mieltä, ettei työtoveruus syyttäjänvirastossa yksistään ollut esteellisyysperuste. Hän kuitenkin kiinnitti huomiota A:n asian valmistelun aikana tuttavalliseen sävyyn kirjoittamaan sähköpostiin, jonka perusteella syyttäjä katsoi, että A:ta tulisi kuitenkin pitää kyseisessä asiassa esteellisenä.
Myös A itse oli sitä mieltä, että hänen ja asian syyttäjän AR:n entiseen työtoveruuteen perustuva suhde voisi perustellusti antaa aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan kyseisessä asiassa.
Korkein oikeus tutki asiassa oikeudenkäymiskaaren säännöksiä tuomarin esteellisyydestä, kyseisen säännöksen esitöitä, omaa ennakkopäätöstään, Ruotsin korkeimman oikeuden erästä ratkaisua sekä Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. Arvioitavana oli ennen muuta se, onko asian osapuolilla ulkonaisten seikkojen johdosta perusteltua aihetta epäillä esittelijän puolueettomuutta kyseisessä asiassa.
Korkein oikeus totesi, että ihmisoikeustuomioistuimella ei ole asiaa suoraan käsittelevää oikeuskäytäntöä, mutta viittasi omaan aiempaan ratkaisuunsa KKO 2015:39, jossa se oli tarkastellut ihmisoikeustuomioistuimen aihetta sivuavaa oikeuskäytäntöä. Tällöin se oli todennut, että tuomarin asemassa olleen henkilön riippumattomuus oli vaarantunut sen vuoksi, että hänen yhteytensä asianosaiseen oli ollut ulkopuolisen tarkkailijan silmin organisatorinen. Muuten ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että esteellisyys voi yleensä syntyä vain, jos tuomarin yhteys käsiteltävään asiaan tai asianosaiseen on voitu konkreettisesti osoittaa. Ihmisoikeustuomioistuin on myös katsonut, että kun subjektiivisesta puolueettomuudesta ei voi saada näyttöä on objektiivisiin havaintoihin perustuva puolueettomuus tärkeä lisäoikeusturvatae.
Koska esittelijä oli virkavapaalla syyttäjäntehtävästään, korkein oikeus katsoi, että se merkitsee ensinkin sitä, että virkaan liittyvät työtehtävät ja velvoitteet ovat päättyneet virkavapauden ajaksi ja toiseksi myös sitä, että henkilö on siirtynyt fyysisesti toiseen työpaikkaan ja toisen työyhteisön vaikutuspiiriin. Lisäksi syyttäjällä ei ole rikosasiassa omaa etuaan valvottavana ja niin määräaikainen esittelijä kuin syytettä ajava syyttäjäkin toimivat virkatehtävissään virkavastuulla.
Myös ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, ettei aiempi syytäjänä toimiminen ole aiheuttanut esteellisyyttä toimia tuomarina ja korkein oikeus olikin sitä mieltä, ettei yksin virkasuhteen määräaikaisuuteen perustuva olettama tuomarin tai esittelijän työtä virkavastuulla tekevän henkilön asenteellisuudesta ole objektiivisesti perusteltu. Korkein oikeus tulikin tulokseen, ettei syyttäjän virastaan virkavapaana olevan esittelijän taustavirkaa ja hänen sekä syytettä ajavan syyttäjän välistä tavanomaista työtoveruutta voida pitää sellaisena oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettuna erityisen tärkeänä ja merkityksellisenä suhteena, joka antaisi perustellun aiheen epäillä esittelijän puolueettomuutta käsitellä rikosasiaa.
Asiassa oli kuitenkin vielä arvioitava sitä, mikä merkitys esittelijän taustavirkaan liittyen on sillä, että valtakunnansyyttäjä on edustanut asianosaisena olevaa syyttäjää korkeimmassa oikeudessa.
Syyttäjälaitoksesta annetun lain mukaan valtakunnansyyttäjän tehtävänä on päättää syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä korkeimpaan oikeuteen ja syyttäjien edustamisesta korkeimmassa oikeudessa. Tällöin valtakunnansyyttäjä ei ole kyseisen rikosasian asianosainen ja asiaan soveltuu oikeudenkäymiskaaren yleissäännös tuomarin esteellisyydestä, jonka mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Korkein oikeus kuitenkin arvioi, että koska valtakunnansyyttäjän asema yksittäisessä rikosasiassa jää etäiseksi ja liittyy yksittäisen rikosasian ajamisen sijaan ennemminkin yleisemmin syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuuden ja oikeudellisen laadun valvontaan, ei tällaisia epäilyjä syyttäjän virastaan virkavapaana olevan määräaikaisen esittelijän puolueellisuudesta voida pitää objektiivisesti arvioiden perusteltuina. Näin ollen määräaikaista esittelijää ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren perusteella asiassa esteellisenä vain siksi, että valtakunnansyyttäjä osallistuu asian käsittelyyn syyttäjälaitoksesta annetun lain nojalla.
Kyseisessä asiassa kuitenkin ilmeni, että A oli asiaa valmistellessaan lähettänyt asiaa ajavalle syyttäjälle sähköpostiviestin jossa hän informoi syyttäjää sekä Valtakunnansyyttäjänviraston lähetteen allekirjoittanutta valtionsyyttäjää asian käsittelyaikataulusta. Viestistä ei sinänsä millään lailla ilmennyt, että A olisi ollut asiassa puolueellinen, mutta viestin tuttavallisen sävyn ja työtoveruuden vuoksi korkein oikeus kuitenkin katsoi, että ulkopuolisella tarkastelijalla olisi perusteltu aihe epäillä A:n puolueettomuutta. Koska kyseessä lisäksi oli oikeuskysymykseltään merkittävä rikosasia, A:ta oli pidettävä esteellisenä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa