» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa keskeisenä arvioinnin kohteena on virkamiehen esteellisyys. Tapauksessa sama maanmittauslaitoksen kartoittaja B oli selvittänyt maastossa riidanalaisen rajapyykin paikkaa ennen halkomistoimitusta ja uudelleen maaoikeuden palautettua asian toimituksen rajankäyntiä varten. Halkomistoimituksessa toimitusinsinööri oli havainnut rajamerkkien koordinaattien olevan epätarkat. A oli vaatinut, että halkomistoimituksen yhteydessä toimitetaan rajankäynti. Toimitusinsinööri hylkäsi tämän vaatimusken perustuen kartoittaja B:n selvityksen, jonka mukaan kaikki pyykit löytyivät maastosta.
A valitti toimituspäätöksestä maaoikeuteen. Maaoikeutena toiminut Oulun käräjäoikeus katsoi, että rajapyykki nro 1062 oli toimitetun katselmuksen mukaan maastossa oikealla paikallaan ja raja oli määrättävä sen mukaan. Maaoikeus hylkäsi A:n valituksen. A vaati korkeimmassa oikeudessa maaoikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista puolueettomaan käsittelyyn maanmittaustoimistolle. Korkein oikeus vetosi henkilöiden puolueettomuuden ja objektiivisuuden vaatimukseen. Asiassa oli korkeimmassa oikeudessa kyse siitä, minkä säännöksen nojalla B:n esteellisyyttä on arvioitava ja onko B ollut asiassa esteellinen toimittamaan toimitusinsinöörin määräämät toimenpiteet.
Korkeimman oikeuden enemmistö oli sitä mieltä, että kartoittajan esteellisyyden arviointiin on sovellettava oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksiä. Se hylkäsi A:n valituksen, eikä muuttanut maaoikeuden tuomion lopputulosta. Korkein oikeus hylkäsi väitteen sen vuoksi, että A ei ollut tehnyt esteellisyysvaatimusta toimituksessa tai maaoikeudessa, eikä hän osoittanut pätevää syytä sille miksi ei ollut tehnyt väitettä aiemmin. Korkein oikeus jätti esteellisyysväitteen liian myöhään tehtynä tutkimatta. Päätös perustui oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:ään, jonka mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsitelyyn osallistuvista tuomareista. Korkein oikeus ei ollut asiassa yksimielinen ja vähemmistöön jääneet jäsenet olivat sitä mieltä, että oikeudenkäymiskaaren 13 § koskee vain toimitusmiehiä, johon kartoittaja ei kuulu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa