» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2010:92 oli kysymys pesänjakajan määräämisestä toimittamaan puolisoiden omaisuuden erottelu avioliiton päättyessä avioeroon. Tapauksessa A ja B olivat allekirjoittaneen ositussopimuksen 15.5.1991 avioeron tultua vireille. Avioerohakemus oli rauennut ja avioliitto jatkunut. Avioliitto päättyi avioeroon 6.8.2008. A oli hakenut pesänjakajan määräämistä osituksen tai omaisuuden erottelun toimittamista varten käräjäoikeudesta. A:n mukaan ositusta ei ollut toimitettu kaikilta osin ja sopimus olisi johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen. A:n mukaan ositussopimus ei myöskään ollut tullut sitovaksi, koska puolisot olivat jatkaneet yhteiselämää sopimuksen laatimisen jälkeen. Asiaa käsiteltiin Pieksamäen käräjäoikeudessa, Itä-Suomen hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
Käräjäoikeudessa B oli vastustanut pesänjakajan määräämistä, koska hänen mukaansa A:n ja B:n välillä oli toimitettu ositus vuonna 1991 ositussopimuksen perusteella, eikä puolisoilla enää ollut oikeutta toistensa omaisuuteen. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut näytetyksi, että ositussopimus vuodelta 1991 olisi tullut lopulliseksi ositukseksi A:n ja B:n välillä. Käräjäoikeus katsoi myös, että puolisoiden varallisuustilanteet olivat muuttuneet ositussopimuksen laatimishetkestä. Käräjäoikeus määräsi pesänjakajan omaisuuden osituksen tai erottelun toimittamista varten. B valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, A:n hakemuksen hylkäämistä käräjäoikeudessa esittämillään perusteilla. B:n mukaan omaisuus voitiin erotella ilman pesänjakajaakin. Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut tarvetta pesänjakajan määräämiselle ja hylkäsi A:n hakemuksen. Hovioikeuden mukaan puolisot olivat laatineet ositussopimuksen avioliiton vastaisen purkamisen varalta. Kummatkin puolisot olivat hyväksyneet sopimuksen ja sitoutuneet noudattamaan sitä myös avioliiton päättymisen jälkeen. A oli myös kuitannut saaneensa sopimuksen mukaisen tasingon osasuorituksen. Hovioikeuden mukaan silloin, kun puoliso on vedonnut ositussopimukseen, jonka mukaan puolisoiden välinen lopullinen ositus on jo toimitettu, eikä osituskirjaa ole pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana on, että sopimus sitoi osapuolia.
A sai valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hovioikeuden päätöskumotaan ja että asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan. Korkeimman oikeuden oli ratkaistava, tuliko asiassa määrätä pesänjakaja toimittamaan omaisuuden ositus tai erottelu. Korkeimman oikeuden tuli myös ratkaista, mikä merkitys oli sillä, että puolisot olivat ositussopimuksen laatimisen jälkeen jatkaneet yhteiselämää ja avioliittoa noin 17 vuoden ajan. Korkein oikeus katsoi, ettei tapauksessa ollut perusteita määrätä pesänjakajaa omaisuuden ositusta varten. Korkein oikeus perusteli päätöstään aikaisemmilla ratkaisuillaan KKO 2008:22 ja KKO:2008:23, joihin myös hovioikeus viittasi. Korkeimman oikeuden mukaan siis ositussopimus sitoi A:ta ja B:tä. Avioliittolain mukaan ositus voidaan toimittaa, kun avioeroasia on tullut vireille ja tämän jälkeen puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, vaikka avioliitto jatkuisi. A:n ja B:n välillä oli toimitettu ositus, mikä johti siihen, ettei heillä ollut oikeutta toistensa omaisuuteen.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että pesänjakaja voidaan määrätä omaisuuden erottelua varten. Erottelussa puolisoiden varat ja keskinäiset velat selvitetään siten, että aviovarallisuussuhteiden purkaminen saadaan toimitetuksi. Omaisuus erotellaan silloin, kun aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Korkein oikeus katsoi, että varallisuussuhteet ja puolisoiden omaisuus olivat muuttuneet vuonna 1991 toimitetun osituksen jälkeen, joten pesänjakaja voitiin määrätä omaisuuden erottelua varten. B ei myöskään ollut näyttänyt, että omaisuuden erottelu olisi jo tapahtunut. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi pesänjakajan omaisuuden erottelun toimittamista varten. Korkeimman oikeuden ratkaisu osoittaa, ettei pitkäkään avioliiton jatkuminen tee aikaisemmin toimitetusta osituksesta pätemätöntä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa