» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa aviopuolisot A ja B olivat yhdessä vuokranneet määräajaksi asuinhuoneiston. B:n muutettua pois asunnosta A oli maksanut yksin koko vuokran vuokrasuhteen päättymiseen saakka. A:n oikeutta saada B:ltä tämän osalta muuton jälkeen maksamiensa vuokrien osuus oli arvioitava puolisoiden elatusvelvollisuutta koskevien säännösten perusteella.
Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle. Elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta.
A vaati, että B velvoitetaan omien vuokraosuuksiensa maksamiseen. B taas katsoi, että kysymys oli velvollisuudesta maksaa elatusapua puolisoiden asuessa erillään avioliiton aikana. Käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle takautumissaatavana 1800 euroa. Käräjäoikeus katsoi, että kanteessa ei ollut miltään osin kysymys puolisoiden välisestä elatuksesta, vaan tilanteeseen soveltuivat normaalit velvoiteoikeudelliset säännökset. Avioliittolain elatusta koskevat säännökset eivät syrjäyttäneet yleisiä velvoiteoikeudellisia periaatteita. Hovioikeus ei myöskään muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus hylkäsi vaatimuksen asian palauttamisesta käräjäoikeuteen. Korkein oikeus myös kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot. Kanne hylättiin ja B vapautettiin kaikesta suoritusvelvollisuudesta A:lle. Korkein oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta saada B:lta velkomaansa vuokrien osuutta yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden nojalla.
Yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden nojalla puoliso, joka on yksin maksanut puolisoiden koko velan, voi vaatia toiselta puolisolta liikaa maksamansa osuuden. Tämän osuuden määrä on puolet, jollei toisin ole sovittu. Kuitenkaan tätä sääntöä ei voida soveltaa sellaiseen velkaan joka, on otettu perheen yhteistä taloutta ja puolisoiden elatusta varten. Kummankin puolison on kykynsä mukaan otettava osaa perheen yhteiseen talouteen ja elatukseen. Puolisoiden yhteisen asunnon vuokravelka on yleensä tällainen. Näin ollen A:lla ei ollut oikeutta saada B:lta velkomaansa osuutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa