Eli kuten otsikossa jo mainittu, minulla on velkasaatavia aina vuodesta 2009 asti. Nämä velat ovat pääsääntöisesti pikavippilainoja sekä kulutusluottoja. Lähestulkoon kaikki velkani ovat ainakin kertaalleen käyneet ulosotossa ja niihin on perintäkulujen lisäksi muodostunut myös oikeuskäsittelykuluja. Silti nämä samat velat palaavat perintätoimistolle joka jälleen rokottaa uusilla perintäkuluilla ja siirtää velat toistamiseen ulosoton piiriin eli esim: 300e pikavippilainani saa lisäkseen jopa 2-3 kertaiset perintäkulut sekä ulosotosta aiheutuvat oikeudellisetkulut. Kysynkin nyt, onko tämä oikein ja lainpuitteissa hyväksyttävä käytäntö ja onko minulla oikeus vaatia ettei samasta velasta voida periä useita oikeudenkäyntikuluja ulosoton tapahtuessa useita kertoja?
1 vastaus
Aiheeseen liittyvät kysymykset
756 vastausta
Kiitos viestistäsi.
Yksityiseen perintään (perintätoimistot) ja oikeudelliseen perintään (ulosotto) liittyy erilaista sääntelyä ja erilaisia toimenpiteitä. Velallisella on siis erilaisia keinoja käytettävissä riippuen siitä, missä vaiheessa velka on.
Lähtökohtana perintäkulujen osalta pidetään sitä, että olet vastuussa velkojalle sellaisista perintäkuluista, jotka johtuvat velkojan omista perintätoimista sekä niistä kustannuksista, jotka muodostuvat siksi, että velkojan tulee suorittaa perintätoimistolle korvausta perintätoimeksiannon hoitamisesta.
Jos olet maksukyvytön, voit ilmoittaa siitä perintätoimistolle ja pyytää perinnän keskeyttämistä, jolloin saatava siirretään joko suoraan oikeudelliseen perintään tai perintätoimisto jatkaa perintää mutta sillä ei ole oikeutta vaatia korvausta suorittamistaan perintätoimista. Velan täytyy olla kokonaisuudessaan ensin erääntynyt (koko laina siirtynyt perintätoimistolle ei vain maksuerä). Keskeytyspyyntö tulisi tehdä kirjallisesti. Tästä huolimatta velkoja saa kuitenkin lähettää esimerkiksi sellaisia ilmoituksia, jotka katkaisevat velan vanhentumisen.
Saatavan edetessä ulosottoon noudatetaan erityistäytäntöönpanoa eli tarkoituksena ei ole velallisen velkaongelmien kokonaisselvittely ulosottomiehen toimesta. Ulosotto edellyttää velallisen maksuvelvollisuuden vahvistamista. Ulosottoperustetta haetaan yleensä tuomioistuimelta. Perusteen hakemisesta aiheutuu oikeudenkäyntikuluja mutta se myös suojelee velallista perusteettomalta ulosotolta.
Kun saatavalla on ulosottoperuste, on seuraava askel yleensä ulosottohakemuksen vireille laittaminen, jotta ulosottotoimet saadaan alkamaan. Siinä tapauksessa, että velka palautuu perintätoimistolle kuvailemallasi tavalla, on ulosoton vireilläolon ensin päätyttävä. Ulosotto voi päättyä joko lopputilitykseen, jolloin ulosottovelka tulee maksetuksi. Tai esteeseen ulosotossa. Tyypillinen este on velallisen varattomaksi toteamisesta johtuva varattomuuseste. Hakijalle annetaan tässä tapauksessa estetodistus, jolla saatava voidaan merkata passiivisaatavaksi sille tarkoitettuun rekisteriin.
Hakija voi myös päättää, ettei saatavaa rekisteröidä passiivisaatavaksi. Tällöin saatava palautuu velkojalle.
Jos saatava merkataan passiivirekisteriin, se säilyy rekisterissä 2 vuotta laskettuna estetodistuksesta. Saatava on rekisterissä ns. ”valvontatilassa” ja ulosottomiehellä säilyy toimivalta toimittaa ulosmittaus, jos varoja ilmaantuu mutta asia ei ole ulosotossa vireillä. Velan vanhentumisaika kuluu normaalisti näissä tilanteissa.
Kun 2 vuotta on kulunut umpeen, rekisteröinti poistetaan ja ulosottomiehen toimivelvollisuus lakkaa. Uusi passiivirekisteröinti edellyttää uuden ulosottohakemuksen vireille panemista, josta puolestaan peritään ainakin käsittelymaksu (yleensä 10 euroa). Passiivirekisteröinnin päättymisestä ei anneta erikseen ilmoitusta velalliselle., joten et välttämättä saa tietoa siitä milloin passiivirekisteröinti loppuu. Velkoja voi tehdä uuden ulosottohakemuksen myös passiivirekisteröinnin aikana. Jos näin tapahtuu, tulee ulosottoasia uudelleen vireille ja ulosottomiehelle syntyy varallisuuden etsimisvelvollisuus (suppea tai laaja).
On siis mahdollista, että varattomaksi toteamisen jälkeen ulosottoasian vireilläolo lakkaa ja asia siirtyy takaisin velkojalle, jonka jälkeen velkoja voi laittaa vireille uuden ulosottohakemuksen. Järkevämpää velkojan kannalta usein kuitenkin on saatavan merkitseminen passiivisaatavarekisteriin, jos velallinen on todettu ulosotossa varattomaksi. Suppean ulosoton jälkeen saatavaa ei kuitenkaan voida merkitä passiivisaatavaksi. Tietyissä tilanteissa velallista koskeva varattomuustodistus voidaan antaa ilman ulosottohakemusta ja asian vireillepanoa.
On hyvä muistaa, että velka voi myös vanhentua, jolloin velallinen vapautuu suoritusvelvollisuudestaan. Velka voi vanhentua yleisen vanhentumisen perusteella tai velan lopullisen vanhentumisen takia. Niiden saatavien kohdalla, joille on haettu ulosottoperuste, yleinen vanhentumisaika on 5 vuotta. Velka siis vanhenee, jos velkoja ei katkaise vanhentumista esimerkiksi muistuttamalla velallista saatavan olemassa olosta. Myös ulosoton vireille tuleminen katkaisee yleisen vanhenemisen. Katkaisusta alkaa uusi 5 vuoden vanhenemisaika.
Niiden saatavien kohdalla, joihin on haettu ulosottoperuste täytäntöönpanokelpoisuuden määräajaksi kutsuttu velan lopullisen vanhentumisen aika on 15 vuotta silloin, kun velkojana on yritys (20 vuotta kun velkoja on luonnollinen henkilö). Lopullinen vanheneminen estää ikuisen velkakierteen. Kun velka on lopullisesti vanhentunut, ei sitä tarvitse maksaa eikä sitä voi periä esim. ulosottoteitse.
Laissa säädetään myös kuluttajasaatavan perinnästä velalliselta perittävien kustannusten enimmäismäärästä. Kannattaa ottaa myös huomioon velan erääntymisestä laskettava vanhentumisaika niissä tapauksissa, joissa saatavalle ei ole haettu ulosottoperustetta.
Ystävällisin terveisin,
Minilex