» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
C on halunnut myydä asuntonsa, mutta se ei ollut mennyt kaupaksi. Tämän vuoksi C antoi asunnon vuokrattavaksi niin, että kiinteistönvälittäjän tuli huolehtia vuokralaisen hankkimisesta. A ja B olivat kiinnostuneet asunnosta, minkä vuoksi kiinteistönvälittäjä oli esitellyt asuntoa A:lle. Tässä esittelyssä kävi ilmi, että asunto oli aiemmin ollut myynnissä. Esittelyn jälkeen A ja B hakivat vuokralle kyseiseen asuntoon ja kertoivat myös omasta elämäntilanteestaan, eli siitä, että he toivoivat toistaiseksi voimassa olevaa vuokrasuhdetta lapsen ja vakinaisen työn vuoksi.
A ja B solmivat toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen niin, että se alkoi joulukuussa 2011. Irtisanomisen oli sovittu määräytyvän huoneenvuokralain mukaan. C ilmoitti helmikuussa 2012 vuokrasopimuksen irtisanomisesta niin, että se päättyisi kesäkuun lopussa. A ja B veivät asian käräjäoikeuteen, jossa ne vaativat hyvän tavan vastaisesta irtisanomisesta johtuen korvauksia muuttokustannuksista ja uuden asunnon hankkimisesta aiheutuneista kuluista. Sekä käräjä- että hovioikeudessa katsottiin, että irtisanominen ei ollut hyvän tavan vastainen, joten A ja B valittivat korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus totesi, että huoneenvuokralain mukaan vuokranantajan irtisanomisaika alle vuoden kestäneessä vuokrasopimuksessa on 3 kuukautta. Hyvän tavan vastaisuudesta KKO lausui, että kyseessä tulisi olla jokin epäasiallinen motiivi, kuten kohtuuton vuokrankorotus, tai jonkun muun olennaisen ja vuokranantajan tiedossa olleen seikan salaaminen. KKO katsoi, että tässä tilanteessa vuokrasopimusta ei ole irtisanottu hyvän tavan vastaisesti, vaikka siitä onkin aiheutunut A:lle ja B:lle ylimääräistä vaivaa, ja näin ollen he eivät ole oikeutettuja korvaukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa