» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko asunto-osakeyhtiö vuokranantajana menettänyt oikeutensa vaatia vuokrasopimuksen mukaisia indeksikorotuksia vuokralaiselta, kun se ei ollut niitä vaatinut useiden vuosien aikana. Tapauksessa asunto-osakeyhtiö vuokrasi kerhotilansa kaupungille päiväkotikäyttöön. Vuokrasopimuksessa vuokra sidottiin elinkustannusindeksiin kahden vuoden välein tehtävin tarkistuksin. Ehtojen mukaan viivästyneille maksuerille suoritettiin 16 prosentin korko eräpäivästä maksupäivään asti. Kaupunki maksoi vuokran pankkisiirtolomakkeilla, jotka asunto-osakeyhtiö sille lähetti. Lomakkeissa ei ollut merkintää vuokrasopimuksen mukaisista indeksikorotuksista. Asunto-osakeyhtiössä toimineet isännöitsijät eivät myöskään perineet kaupungilta sopimuksen mukaisia indeksikorotuksia noin yhdeksän vuoden aikana. Tämän jälkeen asunto-osakeyhtiö vaati kaupunkia suorittamaan sopimuksen mukaiset maksut.
Käräjäoikeus hylkäsi asunto-osakeyhtiön kanteen katsoen että, vuokrasopimuksen mukaisista indeksikorotusten perinnästä oltiin luovuttu. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun ja velvoitti kaupungin maksamaan maksamatta olevat indeksikorotukset korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä alkaen.
Korkein oikeus katsoi perusteluissaan, että indeksikorotusehto oli kaupungin tiedossa ja sopimusten sitovuutta tuli lähtökohtaisesti noudattaa. Kaupungilla oli kuitenkin perusteltu syy olettaa asunto-osakeyhtiön luopuneen indeksiehtoon vetoamisesta, koska indeksiehtoa ei oltu sovellettu niin pitkän ajan kuluessa. Tästä huolimatta tapauksessa ei ollut nähtävissä korkeimman oikeuden mielestä mitään sellaista, jonka vuoksi asunto-osakeyhtiö oli todella luopunut sopimuksen mukaisista indeksikorotuksista. Pankkisiirtolomakkeista puuttunut indeksikorotus ei siten merkinnyt indeksikorotuksesta luopumista. Kaupunki oli velvollinen maksamaan asunto-osakeyhtiölle indeksikorotukset, mutta viivästyskorko oli suoritettava vasta maksamista koskevan vaatimuksen jälkeiseltä ajalta.
Korkeimman oikeuden enemmistön kanssa eri mieltä ratkaisun perusteluista ollut jäsen totesi, että asunto-osakeyhtiön hallinnon toimia ei voinut arvioida yhtä ankarasti kuin liike-elämässä ammatikseen toimivien. Kaupunki ei voinut luottaa asiassa siihen, että indeksikorotusten perimisestä olisi luovuttu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa