» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että työntekijä oli hakenut työnantajaltaan opintovapaata erään ammatillisen perustutkinnon suorittamiseksi. Työnantajan ilmoitettua vastoin opintovapaalain säännöksiä siirtävänsä opintovapaan alkamisajankohtaa työntekijä oli irtisanoutunut ja menettänyt sen seurauksena oikeutensa aikuiskoulutustukeen. Työntekijä valitti käräjäoikeuteen ja vaati korvausta menettelystä.
Käräjäoikeus lausui, ettei opintovapaan myöntäminen A:n pyytämänä aikana olisi tuottanut yhtiölle tuntuvaa haittaa, minkä vuoksi yhtiö oli opintovapaata siirtäessään menetellyt opintovapaalain 8 §:n vastaisesti. Käräjäoikeus kuitenkin jatkoi, että A:n vaatimukseen B Oy:n ja C:n velvoittamisesta yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle aikuiskoulutustuen menettämisestä aiheutuneen vahingon käräjäoikeus katsoi, että A:n irtisanoutuminen oli perustunut hänen omaan harkintaansa ja myös siihen, että A oli halunnut lähteä opiskelemaan. Työnantaja oli siirtänyt A:n opintovapaan alkamista opintovapaalain 8 §:n määräyksen vastaisesti, mutta A:n irtisanoutuminen oli ollut hänen oma valintansa. Käräjäoikeus katsoi, ettei B Oy tai C ollut tämän vuoksi korvausvastuussa aikuiskoulutustuen menettämisvaatimuksesta ja hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen.
Asia eteni hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että vaikka A:n menettelyn taustalla olikin B Oy:n ja C:n rangaistavaksi katsottu menettely siirtää opintovapaan alkamista, aikuiskoulutustuen saamatta jäämisen ei voinut katsoa olevan välittömästi syy-yhteydessä B Oy:n ja C:n rangaistavaksi todettuun menettelyyn. Hovioikeus näin ollen hylkäsi A:n vaatimukset.
Asia eteni seuraavaksi korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi mm. että kun C ja yhtiö olivat evänneet A:lta pääsyn työstään opintovapaalle A:n haluamana opintojen ajankohtana, C:n ja yhtiön menettely on kohdistunut lailla nimenomaisesti suojattuun etuuteen. Tämä aiheutti A:lle aikuiskoulutustuen saamatta jäämisen. Tapauksessa A:lla ei ollut tosiasiallisesti muuta mahdollisuutta kuin irtisanoa työsuhteensa päättymään, jotta hän saattoi aloittaa opintonsa niiden aloittamiselle määrättynä ajankohtana.
Korkein oikeus siten katsoi, että A:lle aiheutunut vahinko oli ollut syy-yhteydessä C:n ja yhtiön menettelyyn, joten C ja yhtiö olivat vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n ja 5 luvun 1 §:n nojalla yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan A:lle vahingon.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa