» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2002:43 ratkaistavana oli se, kuuluiko liikuntahallin katsomorakennelman liikuttamisesta aiheutuva vaara kaupungin talonrakennuspäällikkö A:n ja kiinteistörakennusmestari B:n vastuulle.
Liikuntahalli oli mahdollista jakaa kolmeen osaan laskeutuvilla paljeseinillä ja jokaisessa kolmessa osassa oli liikuteltava katsomo. Tapahtumahetkellä liikuntahalli oli jaettuna kahteen osaan, jossa toisella puolella oli seurakunnan kerholaisia ja ohjaajia, toisella puolella puolestaan kaksi henkilöä verryttelemässä. Liikuntahallin toisella puolella olleet kaksi henkilöä pyysivät seurakunnan kerhon ohjaajia avaamaan heidän puoleisensa katsomon saadakseen sen alle menneen pallonsa. Kenenkään huomaamatta myös seurakunnan kerholainen L oli mennyt samalla hakemaan seurakunnan palloa katsomon alta ja katsomo suljettiin, jolloin L puristui kuoliaaksi katsomon ja hallin kannatinpylvään väliin.
A:lle sekä B:lle vaadittiin rangaistusta rikoslain 21 luvun 8 §:n, 40 luvun 11 §:n ja 47 luvun 1 §:n sekä työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 29 §:n 1 momentin, 31 §:n 2 momentin ja 34 §:n 1 momentin nojalla kuolemantuottamuksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja työturvallisuusrikoksesta. Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat syyllistyneet työturvallisuusrikokseen siitä huolimatta, ettei liikuntahallin työturvallisuustarkastuksissa ollut huomautettu katsomon käytön turvallisuusriskeistä. Se ei käräjäoikeuden mukaan poistanut työnantajan vastuuta. Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkominen voi toteutua työturvallisuudesta vastuussa olevien virkamiesten rikkomalla työturvallisuuslain määräyksiä. Koska A ja B olivat näin tehneet, katsoi käräjäoikeus heidän syyllistyneen myös tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Kuolemantuottamussyytettä arvioidessaan, käräjäoikeus totesi, että A ja B olivat laiminlyöneet valvoa ohjauslaitteen käytön turvallisuutta, kun se ei ollut lukitussa kaapissa, jolloin vain sen käyttämiseen valtuutetut henkilöt olisivat sitä voineet käyttää. Lisäksi katsomoja pystyi ohjaamaan, vaikka paljeseinät olivat alhaalla, eikä näköyhteyttä katsomoon ollut, mikä teki katsomojen liikuttamisesta entistä vaarallisempaa. A:n ja B:n olisi tullut ammattitaitonsa huomioon ottaen mieltää, että kyseessä olevan tapaturman sattuminen oli hyvinkin mahdollista. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n työturvallisuusrikoksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta 60 päiväsakkoon.
Hovioikeus puolestaan hylkäsi kaikki syytteet ja vapautti A:n ja B:n tuomitusta rangaistuksesta. Työturvallisuusrikossyytettä koskien työturvallisuuslain 31 §:n 1 momentin ja 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan niiden tarkoituksena oli suojella työntekijöitä. Koska liikuntahallin käyttäjät eivät olleet A:n ja B:n alaisia työntekijöitä, hovioikeus katsoi, ettei säännökset soveltuneet. Työturvallisuuslain 29 §:n 1 momentissa puolestaan tarkoitetaan koskevan ''muita työpaikalla olevia henkilöitä'', joten sen soveltaminen oli epäselvää. Epäselvissä tilanteissa säännöstä on tulkittava laillisuusperiaatteen mukaisesti A:n ja B:n hyväksi. Kuolemantuottamusta ja tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa pohdinnassa hovioikeus katsoi, että L:n kuolema on lähinnä tapaturma, jonka tapahtumisen mahdollisuutta A ja B eivät olleet voineet mieltää.
Korkein oikeus oli samalla kannalla hovioikeuden kanssa työturvallisuusrikoksen osalta. Tapaturma ei liittynyt työn tekemiseen, mitä työtapaturmarikosta koskevalla säännöksellä tarkoitetaan. Kuolemantuottamuksen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen osalta korkein oikeus puolestaan asettui käräjäoikeuden kannalle. A ja B eivät olleet huolehtineet siitä, että ohjauslaitteen käyttö olisi järjestetty turvallisesti. Tämä virkavelvollisuuden rikkominen ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Korkein oikeus tuomitsi A:n ja B:n kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 50 päiväsakkoon.
Laiminlyöntirikosten arvioiminen on hankalaa, koska niissä ei ole tehty aktiivista tekoa, vaan päinvastoin pidättäydytty tekemästä jotakin, mikä olisi henkilön velvollisuus. Tässäkin tapauksessa A eikä B ollut kumpikaan ollut tapahtuma paikalla, mutta heidät katsottiin silti syyllisiksi rikoksiin. Rajan vetäminen siihen, milloin joku on vastuussa jonkin teon tekemättä jättämisestä, on tilanteesta riippuen melko vaikeaa, eikä ollenkaan yksiselitteistä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa