» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli työskennellyt osa-aikaisesti, kun työnantaja oli tehnyt oppisopimuksen henkilön kanssa, joka ei ennestään ollut sen palveluksessa. Lisäksi työnantaja oli A:n äitiysvapaan aikana palkannut uuden työntekijän vakituiseen työsuhteeseen. Molemmat uudet työntekijät olivat toimineet A:n tavoin kodinkonemyyjinä. Kysymys siitä, oliko oppisopimus koskenut sellaisia työtehtäviä, joita työnantajan olisi tullut tarjota ensisijaisesti A:lle, ja oliko työnantaja myöhemmin syrjinyt A:ta raskauden ja synnytyksen perusteella.
Käräjäoikeus katsoi, että ottaen huomioon yhtiön toiminnan luonne erikoistavaramyymälänä, eri myymälät ja myymälöiden erillisosastot yhtiöllä oli työnantajana ollut oikeus työnjohtovaltansa nojalla ratkaista käytännössä kysymyksen tarvittavan myyntihenkilöstön määrästä sekä sijoittelusta eri osastoille ja eri työaikoihin. Sen vuoksi yhtiö palkatessaan uusia koko- tai osa-aikaisia työntekijöitä A:llekin sinänsä sopiviksi katsottaviin tehtäviin ei rikkonut velvollisuuttaan tarjota töitä A:lle. Käräjäoikeus otti myös huomioon, että A:n tosiasiallinen toteutunut viikoittainen työmäärä oli huomattavasti sopimuksessa sovittua suurempi, mikä viittasi siihen, että lisätyötä oli myös tarjottu. Kokonaisuutena arvioiden käräjäoikeus katsoi, että A:ta ei ollut kohdeltu myöskään syrjivästi. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osalta kuin asiassa oli kysymys siitä, olisiko A:lle tullut tarjota työtä yhtiön muissa myymälöissä tai saman myymälän muilla osastoilla. Ottaen huomioon eri osastojen myyjiltä edellytettävä erilainen ammattitaito ja kiinnostus alaan hovioikeus katsoi, että yhtiöltä ei ollut tässä tapauksessa voitu edellyttää A:n kouluttamista muihin tehtäviin, jotta hänelle olisi voitu tarjota lisätunteja. Työnantajan lisätyöntekijöiden tarve, joka oli ajoittunut A:n perhevapaan aikaan, ei ollut myöskään synnyttänyt velvollisuutta tarjota lisätunteja A:lle, joka tuolla hetkellä ei ollut pystynyt niitä tekemään.
Työsopimuslain mukaan jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Jos työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, työntekijälle on annettava tällainen koulutus. Tasa-arvolain mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan, tehtävään tai koulutukseen valitessaan tai palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta taikka palkka- tai muista palvelussuhteen ehdoista päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan. Jos oikeudenkäynnissä esitettyjen tosiseikkojen perusteella on syntynyt olettama syrjinnästä, työnantajan on lain mukaan osoitettava, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.
Korkein oikeus totesi, että työnantajan oli näytettävä, että tarjolla oleva työ ei laadultaan ole osa-aikaiselle työntekijälle sopivaa tai että työn tarjoaminen olisi työnantajan liiketaloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista. Samoin työnantajan on osoitettava, ettei työntekijä ole ollut kiinnostunut lisätyön vastaanottamisesta. Näitä seikkoja on tarkasteltava kunkin tarjolla olevan työtehtävän osalta. Korkein oikeus katsoi, että yhtiö on tahallaan tai huolimattomuudestaan rikkonut työsopimuslaista johtuvia velvoitteitaan, kun se ei ole tarjonnut osa-aikatyössä olleelle A:lle yhtiössä tarjolla ollutta ja hänelle sopivaa lisätyötä. A:lla oli oikeus saada korvaus työnantajan näin aiheuttamasta vahingosta. Edelleen, korkein oikeus katsoi, että A:lla on oikeus saada työsopimuslaissa tarkoitettua vahingonkorvausta ansionmenetyksestä ajalta 1.1.2012 - 30.6.2012 sekä tasa-arvolaissa säädetty hyvitys.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan A:lle työsopimuslain mukaisena vahingonkorvauksena ansionmenetyksestä 17 431,90 euroa ja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaisena hyvityksenä 5 000 euroa, molemmat määrät korkolain mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 30.8.2012 lukien.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa