» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
H oli nostanut vakuutusyhtiö K:ta vastaan kanteen, jossa hän oli esittänyt yksilölliseen eläkevakuutukseen sisältyvää maksuvapautusetua koskevia vaatimuksia. K oli kiistänyt kanteen ja väittänyt vaatimusten olevan vakuutussopimuslain 29 §:n nojalla vanhentuneita. Kyseisen vakuutussopimuslain säännöksen mukaan, jos se, jolla on vakuutussopimukseen perustuva saaminen, ei ole laillisesti hakenut sitä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tietää, että saaminen oli käynyt maksettavaksi, ja viimeistään kymmenen vuoden kuluessa saamisen erääntymisestä, olkoon oikeutensa menettänyt. Riihimäen käräjäoikeus hylkäsi H:n kanteen vanhentuneena tuomiolla asian valmistelussa. Kouvolan hovioikeus puolestaan kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti sen ilmoituksetta sinne uudelleen käsiteltäväksi.
K haki muutosta Korkeimmalta oikeudelta (KKO) ja vaati valituksessaan hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. H vastasi K:n valitukseen. Tapauksessa tuli ratkaistavaksi kysymys siitä, tekikö K:n asiaväite saamisen vanhentumisesta H:n kanteen selvästi perusteettomaksi, jonka myötä asia voitiin ratkaista valmistelussa toimittamatta ollenkaan pääkäsittelyä.
KKO totesi ratkaisussaan, että käräjäoikeuden tuomiosta tai pöytäkirjasta ei ilmennyt, millä perusteella käräjäoikeus oli katsonut voivansa ratkaista asian pääkäsittelyä toimittamatta. KKO viittasi oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:ään, josta ilmenee perusteet asian ratkaisemiselle valmistelussa. Säännöksen 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan asia voidaan ratkaista valmistelussa, jos kanne on myönnetty tai siitä on luovuttu taikka on pyydetty sovinnon vahvistamista. Tutkittavana olevassa tapauksessa mikään mainituista edellytyksistä ei täyttynyt. Saman momentin 3 kohdan nojalla asia voidaan ratkaista valmistelussa jättämättä kanne tutkimatta. KKO katsoi, että K:n tekemä vanhentumisväite on asiaväite eikä sellainen oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva väite, jollaisen hyväksyminen voisi johtaa säännöksessä tarkoitettuun kanteen tutkimatta jättämiseen.
Täten asian ratkaisemiselle valmistelussa ei ollut oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 §:n 1 momentin mukaisia perusteita. Edellytyksiä valmistelussa ratkaisemiselle ei myöskään ollut kyseisen säännöksen 2 momentin nojalla. Kannetta ei voitu KKO:n mukaan pitää myöskään oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana. KKO katsoi, että asiaa ei olisi saanut ratkaista siirtämättä sitä pääkäsittelyyn. KKO ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta ja asia oli täten käsiteltävä käräjäoikeudessa uudelleen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa