» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa rikosasian vastaaja A oli käräjäoikeuden tuomiota valittaessaan vaatinut eräiden syytteiden hylkäämistä ja hänet oli oikeudenkäymiskaaren (OK) 26 luvun 28 §:n mukaan kutsuttu henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn sen uhalla, että hänen poissa ollessaan valitus jätetään silleensä. A ei saapunut pääkäsittelyyn, jonka takia hovioikeus jätti valituksen silleensä niiltä syytekohdilta, joita hän vaati hylättäväksi. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, oliko A voinut OK 26 luvun 22 §:n mukaisesti ilmoittamaan hovioikeudelle ajoissa laillista estettään.
Käräjäoikeus oli syyksi lukenut A:lle kolme näpistystä, kaksi huumausaineen käyttörikosta, kaksi moottoriajoneuvon käyttövarkauden yritystä, toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen taikka aineen hallussapidon, heitteillepanon sekä väärennykset. A tuomittiin 45 päiväksi ehdottomaan vankeuteen sekä maksamaan korvauksia.
A haki muutosta tuomioon hovioikeudelta vaatien kahden rikoksen osalta syytteiden sekä korvausvaatimusten hylkäämistä ja rangaistuksen alentamista. A vaati lisäksi pääkäsittelyn toimittamista sekä nimesi itsensä kuultavaksi. Hovioikeus määräsi pääkäsittelyn pidettäväksi. Pääkäsittelyyn A ei saapunut. A:lle oli lähetetty kutsu pääkäsittelyyn avustajan osoitteeseen. Avustaja ilmoitti, ettei voinut antaa kutsua tiedoksi A:lle. Hovioikeus oli pyrkinyt antamaan tiedoksi kutsun OK 26 luvun 28 §:ssä mainitulla tavalla ja varmistaen, ettei A ole vankilassa. Hovioikeuden mukaan kutsu pääkäsittelyyn annettiin laillisesti tiedoksi A:lle. Hovioikeus jätti asian silleensä siltä osin kuin valituksessa oli vaadittu korvausvaatimusten ja syytteiden hylkäämistä. Rangaistuksen osalta asia ratkaistaisiin hovioikeuden mukaan myöhemmin.
A toimitti hakemuksen hovioikeuteen valituksen uudelleen käsiteltäväksi ottamista niiltä osin kuin se jätettiin silleensä. A:lla oli ollut laillinen este saapumatta jäämiseen, koska hän oli ollut sairaalassa pääkäsittelypäivänä.
A oli ollut sairaalassa 28.11 – 11.12.2013. Hänellä oli tällöin ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn. 5.12.2013 pidettävästä pääkäsittelystä oli ilmoitettu A:n avustettavalle 20.11.2013. Näin ollen A:lla ei ole tällöin ollut estettä ilmoittaa tiedossa olevastaan esteestä saapua itse pääkäsittelyyn. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi hakemuksen valituksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.
A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien, että asia otetaan uudelleen käsiteltäväksi hovioikeudessa. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. A oli valituksessaan vaatinut asian ottamista uudelleen käsiteltäväksi niiltä osin kuin se oli jätetty silleensä, koska hän ei voinut etukäteen ilmoittaa hovioikeudelle, ettei hän ollut saanut pääkäsittelypäivää (5.2.2013) tiedokseen etukäteen. A:n avustaja oli yrittänyt saada A:ta kiinni puhelimella sekä sähköpostitse tuloksettomasti. A:lla ei ollut vakinaista asuntoa ja oli tavoitettavissa sähköpostilla satunnaisesti. A:n asiamiehellä ollut A:n puhelinnumero ei ollut enää käytössä. A oli lisäksi vedonnut siihen, että oli sairaalahoidossa 28.11.2013 alkaen. Syyttäjä vastusti A:n valitusta, koska hänen mukaansa A:n olisi pitänyt ilmoittaa avustajalleen ajantasaiset yhteystiedot, joista hänet tavoittaa. Oli A:n omaa syytä, ettei häntä ollut tavoitettu eikä hän ollut saanut pääkäsittelyn ajankohtaa tietoonsa.
Korkeimmassa oikeudessa todettiin, että kutsu A:lle pääkäsittelyyn oli lähetetty laissa säädetyllä tavalla ja hänellä on ollut laillinen este saapua pääkäsittelyyn. Ei ole aihetta epäillä hänen sanomaansa, ettei hän tiennyt pääkäsittelyn aikaa. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, oliko A OK 26 luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla voinut ilmoittaa laillisesta esteestään ajoissa hovioikeudelle. OK 26 luvun 22 §:ssä sanotaan, että mikäli valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty silleensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ilmoittaa ajoissa, on valittajalla oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla tästä hovioikeudelle kirjaimellisesti 30 päivän kuluessa valituksen silleensä jättämisestä.
Tapauksessa arvioinnin lähtökohta on, että asiassa ei ole väitettykään että A:n sairaus tai sen hoito olisi ollut syynä esteestä ilmoittamatta jättämiselle taikka se, ettei hän tiennyt hovioikeuden pääkäsittelyn ajankohtaa. OK:n lain esityöt osoittavat että ilmaisu ”jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa” viittaa siihen, että ratkaisevaa on, onko valittaja tosiasiassa kyennyt esteestä ilmoittamaan ajoissa.
Korkein oikeus totesi, että hovioikeuden mainitsemalla seikalla, että A:n avustaja oli lähettänyt A:lle ilmoituksen sähköpostilla pääkäsittelystä ja sen ajasta ennen hänen joutumista sairaalaan, ei ole väliä, koska A ei ole saanut tuolloin viestiä tiedokseen. A:n laiminlyönnillä antaa yhteystiedot avustajalleen, on merkitystä siinä, onko A kutsuttu pääkäsittelyyn lain mukaisesti. Lain kohdan sanamuodosta ei saada tukea tulkinnalle, jonka mukaan merkitystä annettaisiin valittajan omalle laiminlyönnille huolehtia siitä, että hän on oikeudenkäynnin aikana jatkuvasti tavoitettavissa. Edellä mainitun perusteella korkein oikeus katsoo, ettei A ole kyennyt mainituissa olosuhteissa tosiasiassa ilmoittamaan laillisesta esteestään hovioikeudelle. Tämän takia hovioikeuden olisi tullut ottaa A:n valitus uudelleen käsiteltäväksi hänen ilmoituksensa takia OK 26 luvun 22 §:n mukaan. Asian käsittelyä tulee jatkaa hovioikeudessa. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden ensimmäisen päätöksen sekä päätöksen 5.12.2013 siltä osin kuin A:n valitus jätettiin silleensä. Asia palautettiin hovioikeuteen valituksen uudelleen käsittelemistä varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa