» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
KKO:n tapauksessa 2004:79 oli kysymys lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevasta asiasta ja siihen liittyvästä oikeudenkäyntimenettelystä. Kysymys oli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta, joka on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista. Asiassa oli hovioikeusvaiheessa toimitettu Turun hovioikeudelle selvitys lasten ja heidän vanhempiensa olosuhteista, jonka liitteinä oli lasten mielipiteiden selvittämistä koskeva muistio ja toisen vanhemman perheolosuhteita käsittelevä lausunto. Hovioikeus ei ollut antanut liitteitä tiedoksi asianosaisille ja oli jättänyt ottamatta ne huomioon, koska katsoi ettei niillä ollut merkitystä asian ratkaisemisessa.
Asian käsittely oli alkanut Rauman käräjäoikeudesta, jossa oikeus oli määrännyt K:n ja M:n neljä yhteistä alaikäistä lasta heidän yhteiseen huoltoon ja kolme nuorinta asumaan K:n luona. Lisäksi annettiin määräyksiä lasten ja isän tapaamisista ja luonapidosta sekä isän elatusvastuusta.
M oli valittanut hovioikeuteen ja vaatinut kolmen nuorimman lapsen määräämistä asumaan hänen luokseen. Toissijaisesti hän vaati muutoksia tapaamisoikeuteen. Turun hovioikeus oli pyytänyt selvityksen kolmen nuorimman lapsen sekä heidän vanhempiensa nykyisestä asumiseen ja tapaamisoikeuteen vaikuttavista olosuhteista. Sosiaalilautakunta oli toimittanut selvityksen hovioikeudelle ja esittänyt toivomuksenaan, että liitteet eli muistio ja lausunto jäävät salassa pidettävinä vain hovioikeuden käyttöön. Hovioikeus ei ollut toimittanut liitteitä tiedoksi asianosaisille, eikä ollut ottanut niitä huomioon asiaa ratkaistessaan, koska oli katsonut, ettei niillä ole merkitystä asian ratkaisemisessa. Hovioikeus oli pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen lasten asumisen osalta, mutta tapaamisoikeudesta annettuja määräyksiä se oli muuttanut M:n ja K:n sopimalla tavalla.
M valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati lasten määräämistä asumaan hänen luonaan. Hän myös totesi, ettei hänellä ollut ollut mahdollisuutta arvioida sitä, olivatko sosiaalilautakunnan lausunnon liitteistä ilmenevät tiedot sellaisia, että niillä ei olisi ollut vaikutusta asian ratkaisuun.
Tapauksessa tuli KKO:ssa sovellettavaksi pääosin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettu laki (eli julkisuuslaki). Kyseisen lain 1 § 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei laissa toisin säädetä. Myös oikeudenkäyntien osalta noudatetaan samaa periaatetta, joka ilmenee oikeudenkäynnin julkisuudesta annetussa laista. Julkisuuslain 24 § 1 momentin 25 ja 32 kohtien nojalla kyseiset sosiaalilautakunnan toimittamat asiakirjat ovat salassa pidettäviä. Kuitenkin 11 §:n mukaan asianosaisella on oikeus saada asiaa käsittelevältä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Poikkeuksena tähän on pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin mm. asiakirja, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua. Tämä poikkeus ei kuitenkaan 3 momentin mukaan koske oikeudenkäynnin asianosaisen oikeutta saada tieto riita- tai rikosasian oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvasta asiakirjasta.
KKO totesi, että asianosaisella on oikeus saada tieto tuomioistuimelle toimitetun asiakirjan sisällöstä, vaikka se olisi julkisuuslain 24 §:n mukaan salassa pidettävä, koska vain tällä tavalla heille voidaan taata riittävä mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntiin. Asianosaisjulkisuus ei myöskään riipu siitä, että perustuuko tuomioistuimen ratkaisu kyseiseen aineistoon. Riittävää on, että asiakirja voi tai on voinut vaikuttaa asian käsittelyyn ja ratkaisuun. Asianosaisilla tulee siis myös olla mahdollisuus arvioida tuomioistuimelle toimitetun oikeudenkäyntiaineiston merkitystä asiassa.
KKO katsoi, että hovioikeuden olisi tullut antaa selvityksen liitteinä olleet muistio ja lausunto tiedoksi asianosaisille. Asiakirjoissa oli ollut kysymys seikoista, joilla yleensä on merkitystä päätettäessä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, ja ne olivat luonteeltaan sellaisia, että ne olivat tai olivat voineet vaikuttaa asian käsittelyyn. Asianosaiset pystyvät muodostamaan mielipiteensä asiakirjojen merkityksellisyydestä tai merkityksettömyydestä vain silloin, kun ovat päässeet tutustumaan asiakirjoihin. Tällaisen mielipiteen muodostaminen on loppujen lopuksi myös asianosaisille - ei vain tuomioistuimelle - kuuluva oikeus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa