Hyvän tavan vastainen sopimus ei yleensä saa oikeussuojaa, vaikka laissa ei ole tästä yleissäännöstä. Seuraus riippuu tilanteesta. Rikokseen velvoittava sopimus on mitätön. Kiskonta, pakko ja kunnianvastaiset olosuhteet voivat tehdä sopimuksesta sitomattoman, kun loukattu vetoaa niihin (oikeustoimilain 28, 31 ja 33 §). Jos vain yksi ehto on kohtuuton, sopimus on pätevä ja ehtoa voidaan sovitella.

Hyvän tavan vastaisuutta ei ole nimenomaisesti säännelty yleissäännöksellä Suomen lainsäädännössä, mutta useissa erityislaeissa on soveltamisalaltaan rajoitettua sääntelyä, joka osaltaan pyrkii sääntelemään sitä, mikä on hyvän tavan vastaista. Hyvän tavan vastaisten oikeustoimien katsominen lähtökohtaisesti pätemättömiksi kuitenkin vaikuttaa yleisenä periaatteena oikeudessamme ilman nimenomaista lainsäädäntöäkin.

Tämä johtuu siitä, että hyvän tavan vastaista toimintaa pidetään yleisesti sellaisena käyttäytymisenä, joka halutaan torjua. Se, mikä on katsottava hyvän tavan vastaiseksi erilaisissa tilanteissa, on osaltaan täsmentynyt ja jätetty täsmentymään oikeuskäytännössä.
 

Yleisesti hyvän tavan vastaisiksi katsottuja oikeustoimia

Yleinen lähtökohta on, että oikeustoimet, jotka velvoittaisivat niiden tekijät tekemään rikoksen, ovat hyvän tavan vastaisia. Yleisesti hyvän tavan vastaisiksi on myös katsottu oikeustoimet, joiden voidaan katsoa olevan ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa.

Lisäksi yleisesti katsotaan, että hyvän tavan vastaisia ovat oikeustoimet, joiden perusteella oikeustoimen tekijä sitoutuu luopumaan oikeuksistaan, joista ei voi pätevästi luopua. Tällaisia oikeuksia ovat esimerkiksi perus- ja ihmisoikeudet. Kukaan ei voi pätevästi esimerkiksi sitoutua siihen, että ei vaihda uskontoa tai mene ikinä naimisiin.

On kuitenkin hyvä huomata, että tästäkin lähtökohdasta voidaan poiketa esimerkiksi ilmaisuvapautta rajoittavalla salassapitosopimuksella, ja myös esimerkiksi elinkeinovapautta rajoittavat kilpailukieltosopimukset ovat mahdollisia. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että oikeustoimen tekijä voi yleensä luopua kyseisistä oikeuksistaan vain rajoitetuksi ajaksi ja perustellusta syystä; muuten sitoumus voi jäädä sitomattomaksi.
 

Hyvän tavan vastaisuus lainsäädännössä

Lainsäädännössämme on yleissääntelyä oikeustoimien tekemisestä. Oikeustoimet, jotka on tehty käyttäen hyväksi toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai oikeustoimen tekijästä riippuvaista asemaa ja näin otettu tai edustettu itselle aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä on annettu tai myönnetty tai mitään vastiketta ei myöskään ole määrätty suoritettavaksi, on säädetty pätemättömäksi. Tämä tunnetaan myös kiskontana, joka olisi myös ilman nimenomaista säännöstä katsottava hyvän tavan vastaiseksi.

Vastaavasti oikeustoimea, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, ei saa saattaa voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tienneen. Myös tämä linkittyy vahvasti hyvän tavan vastaisuuteen yleisenä periaatteena oikeudessamme.

Myös pakon käyttäminen katsotaan hyvän tavan vastaiseksi; oikeustoimi, jonka tekemiseen joku on oikeudenvastaisesti pakotettu käyttämällä väkivaltaista pitelemistä tai henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkausta, ei lähtökohtaisesti sido pakotettua.

Moniin eri oikeudenaloihin sisältyy myös omaa erityissääntelyään koskien hyvän tavan vastaisuutta. Tämä sääntely on pitkälti yleissääntelyä koskien tiettyä oikeudenalaa ja tällöin hyvän tavan vastaisuuden tarkempi määrittely on jätetty pitkälti lainsoveltajan eli esimerkiksi tuomioistuimen harkinnan varaan. Yhteistä tälle sääntelylle on, että usein hyvän tavan vastaiseksi katsotaan ainakin yleisesti sellainen oikeustoimi, joka on "ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa".
 

Mitä hyvän tavan vastaisuudesta seuraa?

Seuraus riippuu siitä, mihin sääntöön tilanne kuuluu:

• Mitätön sopimus: Rikoksen tekemiseen velvoittava tai muuten selvästi lain tai hyvän tavan vastainen sopimus ei lähtökohtaisesti saa oikeussuojaa. Sen täyttämistä ei voida vaatia tuomioistuimessa, eikä sopimuksen sitovuutta yleensä voida palauttaa pelkästään osapuolten myöhemmällä hyväksynnällä. Kyse on sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin perustuvasta lähtökohdasta, jonka soveltuminen ja oikeusvaikutukset arvioidaan tapauskohtaisesti.
• Pätemätön sopimus: kiskonta, pakko ja kunnianvastaiset olosuhteet ovat pätemättömyysperusteita. Niihin pitää yleensä vedota itse, ja sopimus voi tulla sitovaksi, jos suojattu osapuoli hyväksyy sen.
• Kohtuuton ehto: jos vain yksi ehto on kohtuuton, sopimus on pätevä ja ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta (oikeustoimilain 36 §). Työsopimuksessa sama koskee ehtoa, jonka soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta (työsopimuslain 10 luvun 2 §).

Jos suorituksia on jo tehty, ne palautetaan yleensä puolin ja toisin perusteettoman edun palauttamista koskevan periaatteen mukaan.

Oikeustoimilain 28–33 § ovat olleet sisällöltään samat vuodesta 1929, ja 36 ja 38 § ovat olleet voimassa vuodesta 1983. Sopimuksen tekoaika ei siksi yleensä muuta arviota.
 

Kunnianvastaiset ja arvottomat olosuhteet

Oikeustoimilain 33 § on joustava yleissäännös. Se koskee tilanteita, joissa sopimus on sinänsä syntynyt, mutta sen tekemisen olosuhteet olivat sellaiset, ettei sopimukseen ole hyväksyttävää vedota. Vastapuolen ei tarvitse todistettavasti tietää olosuhteista. Riittää, että hänen täytyy olettaa tienneen niistä.

Korkein oikeus sovelsi oikeustoimilain 33 §:ää työsuhteen päättämissopimukseen ratkaisussa KKO 2019:76. Työntekijä kutsuttiin työnantajan tapaamiseen ilmoittamatta ennalta, että siinä käsiteltäisiin työsuhteen päättämistä. Noin kaksi tuntia kestäneen neuvottelun päätteeksi työntekijä allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan hän irtisanoutui, sai neljän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ja luopui muista työsuhteeseen liittyvistä vaatimuksista.

Työntekijälle ei ollut varattu riittävästi aikaa sopimuksen harkitsemiseen eikä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa apua ennen sopimukseen sitoutumista. KKO katsoi, että sopimus oli tehty sellaisissa olosuhteissa, että työnantajan olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota siihen.

Ratkaisusta ei kuitenkaan seuraa, että kaikki samana päivänä allekirjoitetut päättämissopimukset olisivat pätemättömiä tai että harkinta-ajalle olisi määrätty tietty vähimmäispituus. Arvio perustuu sopimuksen syntyolosuhteiden kokonaisuuteen.

Muita 33 §:n tilanteita voivat olla esimerkiksi sopimus, jonka toinen allekirjoitti vahvasti päihtyneenä tai sekavana, kun vastapuolen täytyi olettaa tämä. Sairaus tai päihtymys ei kuitenkaan sellaisenaan tee sopimuksesta pätemätöntä. Ratkaisevaa on olosuhteiden kokonaisuus.
 

Kilpailukielto: missä raja kulkee?

Kilpailukieltosopimus ei sido sitoumuksen antajaa siltä osin kuin se kohtuuttomasti rajoittaa hänen toimintavapauttaan (oikeustoimilain 38 §). Sopimus ei siis kaadu kokonaan, vaan se voi jäädä voimaan kohtuullisena osana.

Työsuhteessa kilpailukiellosta säädetään työsopimuslaissa tarkemmin. Kilpailukieltosopimus edellyttää erityisen painavaa syytä, kuten liikesalaisuuksien suojaa. Rajoitusajaksi voidaan sopia enintään yksi vuosi työsuhteen päättymisestä. Rajoitusajalta työnantajan on maksettava korvaus, joka on 40 prosenttia palkasta, jos rajoitus kestää enintään kuusi kuukautta, ja 60 prosenttia, jos se kestää pidempään.

Kilpailukielto ei sido työntekijää, jos työsuhde päättyi työnantajasta johtuvasta syystä. Sopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin näitä sääntöjä. Ylimmän johdon kohdalla kestoa koskeva enimmäisraja ei päde (työsopimuslain 3 luvun 5 §).

Nämä säännöt tulivat voimaan 1.1.2022. Ennen sitä tehtyyn kilpailukieltosopimukseen niitä on sovellettu 1.1.2023 alkaen, ellei vanhan lain mukaista korvausta ollut maksettu tai alettu maksaa ennen 1.1.2022.
 

Esimerkkejä

Esimerkki 1: Kaksi henkilöä sopii, että toinen maksaa toiselle 5 000 euroa väärästä todistuksesta oikeudenkäynnissä. Sopimus velvoittaa rikokseen, joten maksua ei voi periä tuomioistuimessa.

Esimerkki 2: Yrityskaupan yhteydessä myyjä sitoutuu olemaan kilpailematta ostajan kanssa koko loppuelämänsä koko Suomessa. Kielto ei todennäköisesti sido myyjää siltä osin kuin se on kohtuuttoman pitkä tai laaja, mutta kohtuullinen rajoitus voi jäädä voimaan.

Esimerkki 3: Myyjä saa iäkkään ja sekavan ostajan allekirjoittamaan kalliin sopimuksen tämän kotona myöhään illalla, vaikka ymmärtää, ettei ostaja käsitä asiaa. Kyse voi olla kunnianvastaisista olosuhteista tai kiskonnasta, jolloin sopimus ei sido ostajaa.

Mitä kannattaa tehdä

1. Selvitä, onko ongelma koko sopimuksessa vai yhdessä ehdossa. Se ratkaisee, vedotaanko pätemättömyyteen vai vaaditaanko sovittelua.
2. Kirjaa heti ylös sopimuksen tekotilanne: kuka oli paikalla, kauanko tilanne kesti, annettiinko harkinta-aikaa ja mitä vastapuoli tiesi.
3. Ilmoita vastapuolelle kirjallisesti ja viipymättä, ettet pidä sopimusta sitovana, ja kerro peruste. Laissa ei ole tälle yleistä määräaikaa (poikkeuksena kolmannen käyttämä pakko, oikeustoimilain 28 §:n 2 mom), mutta sopimuksen täyttämisen jatkaminen tai pitkä vaikeneminen voidaan tulkita hyväksynnäksi.
    

Milloin juristista on hyötyä?

Juristin apu kannattaa, kun sopimuksen arvo on suuri, kun kyse on työsuhteen päättämisestä tai kilpailukiellosta tai kun on epäselvää, onko tilanne mitättömyys, pätemättömyys vai sovittelu. Juristi arvioi olosuhteiden näytön, valitsee oikean perusteen, laatii vaatimuksen tai vastineen ja neuvottelee sovinnosta ennen kannetta. Kilpailukieltoasiassa hän tarkistaa myös, onko korvaus maksettu ja onko rajoitus laissa sallitun mittainen.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Riittääkö, että sopimus tuntuu epäreilulta?

Ei. Pelkkä sopimuksen epäedullisuus ei tee siitä hyvän tavan vastaista tai pätemätöntä. Sopimuksen sitovuutta voidaan kuitenkin arvioida eri perusteilla. Jos sopimus on tehty esimerkiksi pakottamalla tai petollisesti, sovellettavaksi voi tulla kyseistä pätemättömyysperustetta koskeva säännös.

Vaikka tällaista perustetta ei olisi, kohtuutonta sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioidaan tapauskohtaisesti sopimuksen kokonaisuuden ja olosuhteiden perusteella.

Voiko hyvän tavan vastainen sopimus olla osittain voimassa?

Voi. Kohtuuton ehto voidaan jättää huomioon ottamatta tai sitä voidaan sovitella, ja muu sopimus jää yleensä voimaan. Kilpailukielto voi jäädä voimaan kohtuullisena osana.

Voinko luopua sopimuksella oikeudestani mennä naimisiin tai vaihtaa uskontoa?

Et sitovasti. Tällaisista perusoikeuksista ei voi pätevästi luopua. Salassapitoon tai kilpailukieltoon voi sen sijaan sitoutua rajoitetuksi ajaksi ja perustellusta syystä.