Valokuvat voivat teoskynnyksen ylittäessään nauttia tekijänoikeuden suojaa. Tällöin tekijänoikeus suojaa valokuvaa ja sen käyttöä 70 vuotta valokuvan ottajan kuolemasta lähtien. Mikäli valokuvan teoskynnys ei puolestaan täyty, eikä sitä siis pidetä itsenäisenä ja omaperäisenä, valokuva voi kuitenkin saada vielä lähioikeuden suojaa. Tämä tarkoittaa, että valokuvan ottajalla on yksinoikeus määrätä ottamastaan valokuvasta 50 vuoden ajan kuvan valmistusvuodesta lähtien. Nämä oikeudet rajoittavat toisen ottaman valokuvan käyttöä. Suoja-ajan kesto riippuu valokuvan sisällöstä ja siitä, kuinka paljon valokuvaaja on voinut vaikuttaa esimerkiksi kuvan valotukseen, varjoihin ja asetteluun. Nämä kriteerit ratkaisevat yleensä sen, pidetäänkö kuvaa itsenäisenä ja omaperäisenä.
Neuvostoliitossa syntyneet teokset ovat kuitenkin tekijänoikeuskeskusteluissa siitä omaperäinen ja mielenkiintoinen puheenaihe, että Neuvostoliitossa syntyneiden teosten tekijänoikeudellinen tilanne on melko epäselvä. Neuvostoliitto ei koskaan liittynyt Bernin tekijänoikeussopimukseen, eikä sillä esimerkiksi ollut tekijänoikeussopimusta Suomen kanssa vielä 1960-luvullakaan. Näin ollen 1960-luvun neuvostoliittolaisten teosten ja kuvien on voitu katsoa olevan siihen aikaan Suomessa vapaita.
Se on kuitenkin edelleen hiukan epäselvää, miten Neuvostoliiton hajoaminen on vaikuttanut tekijänoikeuksiin. Mikäli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneiden valtioiden tekijänoikeuslainsäädäntö on vahvempaa kuin se oli Neuvostoliitossa, tai tämä itsenäistynyt valtio on esimeriksi liittynyt Bernin kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen, on mahdollista, että tämän itsenäistyneen valtion kansalaisen teos nauttii tekijänoikeus- ja lähioikeussuojaa nykyään myös Suomessa. Neuvostoliitossa otettujen valokuvien tekijänoikeus- ja lähioikeussuojan voidaankin katsoa riippuvan paljolti siitä, minkä maan kansalainen valokuvien ottajasta tuli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
756 vastausta
Kiitos kysymyksestä.
Valokuvat voivat teoskynnyksen ylittäessään nauttia tekijänoikeuden suojaa. Tällöin tekijänoikeus suojaa valokuvaa ja sen käyttöä 70 vuotta valokuvan ottajan kuolemasta lähtien. Mikäli valokuvan teoskynnys ei puolestaan täyty, eikä sitä siis pidetä itsenäisenä ja omaperäisenä, valokuva voi kuitenkin saada vielä lähioikeuden suojaa. Tämä tarkoittaa, että valokuvan ottajalla on yksinoikeus määrätä ottamastaan valokuvasta 50 vuoden ajan kuvan valmistusvuodesta lähtien. Nämä oikeudet rajoittavat toisen ottaman valokuvan käyttöä. Suoja-ajan kesto riippuu valokuvan sisällöstä ja siitä, kuinka paljon valokuvaaja on voinut vaikuttaa esimerkiksi kuvan valotukseen, varjoihin ja asetteluun. Nämä kriteerit ratkaisevat yleensä sen, pidetäänkö kuvaa itsenäisenä ja omaperäisenä.
Neuvostoliitossa syntyneet teokset ovat kuitenkin tekijänoikeuskeskusteluissa siitä omaperäinen ja mielenkiintoinen puheenaihe, että Neuvostoliitossa syntyneiden teosten tekijänoikeudellinen tilanne on melko epäselvä. Neuvostoliitto ei koskaan liittynyt Bernin tekijänoikeussopimukseen, eikä sillä esimerkiksi ollut tekijänoikeussopimusta Suomen kanssa vielä 1960-luvullakaan. Näin ollen 1960-luvun neuvostoliittolaisten teosten ja kuvien on voitu katsoa olevan siihen aikaan Suomessa vapaita.
Se on kuitenkin edelleen hiukan epäselvää, miten Neuvostoliiton hajoaminen on vaikuttanut tekijänoikeuksiin. Mikäli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneiden valtioiden tekijänoikeuslainsäädäntö on vahvempaa kuin se oli Neuvostoliitossa, tai tämä itsenäistynyt valtio on esimeriksi liittynyt Bernin kansainväliseen tekijänoikeussopimukseen, on mahdollista, että tämän itsenäistyneen valtion kansalaisen teos nauttii tekijänoikeus- ja lähioikeussuojaa nykyään myös Suomessa. Neuvostoliitossa otettujen valokuvien tekijänoikeus- ja lähioikeussuojan voidaankin katsoa riippuvan paljolti siitä, minkä maan kansalainen valokuvien ottajasta tuli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.