» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen KKO:2012:45 taustalla oli se, että vangittuna ollutta A:ta oli kuulusteltu epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta ilman että A:n puolustaja oli ollut kuuluistelussa läsnä. Poliisi oli myös ollut tietoinen, ettei A ollut neuvotellut ennen kuulusteluja puolustajansa kanssa. Lisäksi kuulustelu käytiin englanniksi, mutta pöytäkirjat laadittiin suomeksi, jota A ei osannut lainkaan, eikä esitukinnassa ollut tulkkia. Esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että A:lle oli ennen kuulustelun alkua ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa, mutta hänelle ei ollut kerrottu hänen oikeudestaan pysyä vaiti tai oikeudestaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati A:lle rangaistusta syytekohdan 21 mukaisesta törkeästä huumausainerikoksesta, syytekohdan 33 mukaisesta törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä syytekohdan 34 törkeästä vammantuottamuksesta. A tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta sekä kolmesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta 8 vuoden vankeusrangaistukseen.
Niin syyttäjä kuin A:kin valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä vaati, että A tuomitaan lisäksi törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. A puolestaan vaati, että syytekohdan 21 mukainen tuomio törkeästä huumausainerikoksesta hylätään. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta 9 vuoden vankeusrangaistukseen, perustaen syyksilukemistaan osin A:n esitutkinnan aikana antamiin lausumiin, joihin syyttäjä oli vedonnut syyllisyyttä tukevana näyttönä, sillä A oli osin kertonut tapahtumista oikeudenkäynnissä eri lailla kuin esitutkinnassa.
Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja hän vaati valituksessaan, että korkein oikeus kieltää käyttämästä todisteina hänen niitä esitutkintakertomuksiaan, joita hovioikeus oli käyttänyt ja että syytekohtien 21, 33 ja 34 mukaiset syytteet hylätään ja hovioikeuden tuomio kumotaan.
Korkein oikeus katsoi, että asiassa on kyse siitä, olivatko rikoksesta epäillylle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluvat oikeus avustajaan sekä tulkkiin toteutuneet esitutkinnassa asianmukaisesti. Edelleen arvioitavana on se, mikä merkitys mahdollisella puolustautumisoikeuksien loukkauksella on esitutkintakertomusten käyttöön oikeudenkäynnissä.
Korkein oikeus katsoi, että on selvää, että viranomaisten toimesta A:lle ei ole annettu hänen puolustautumismahdollisuuksiensa kannalta merkityksellisiä tietoa.
Perusteluissaan korkein oikeus kiinnitti erityistä huomiota Ihmisoikeustuomioistuimen asettamiin vaatimuksiin avustajan käytöstä luopumisen yksiselitteisyydelle ja siihen kuuluville vähimmäistakeille. Asiassa oli epävarmaa se, miten A oli ymmärtänyt kuulusteluihin suostumisen merkityksen ja mahdollisuutensa toimia toisin. Korkeimman oikeuden mukaan kyseistä epävarmuutta ei voitu tulkita A:n vahingoksi.
Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan se, että A:lle oli määrätty puolustusasianajaja, tai se, että A oli jatkanut kysymyksiin vastaamista tutkinnassa ilman avustajansa läsnäoloa ei vapauttanut viranomaisia heidän vastuustaan turvata epäillyn puolustus. Myöskään esitutkintapöytäkirjan laatiminen suomeksi ei ollut esitutkintalain mukaista, sillä A:lla ei ollut mahdollisuutta tarkastaa sen oikeellisuutta.
Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan, jos epäilty ei ole saanut käyttää esitutkinnassa avustajaa oikeuksiensa mukaisesti ja tuomiossa nojataan hänen tällöin antamiinsa lausumiin, aiheutuu syytetyn oikeuksille korjaamatonta vahinkoa, koska oikeudenkäynnin ei tällöin voida katsoa olevan oikeudenmukainen.
Nojaten vahvasti ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön korkein oikeus katsoi, ettei A:n esitutkinnassa antamia puheenaolleita lausumia saa käyttää hänen syyllisyyttään tukevana näyttönä. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion syytekohtien 21, 33 ja 34 sekä tuomitun rangaistuksen osalta ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa