» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus oli rikosasiassa päättänyt, ettei vastaaja A:n esitutkintakertomusta saanut hyödyntää todisteena asiassa, ja katsonut muun näytön perusteella, että A oli syyllistynyt niihin rikoksiin, joista syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. A:n valitettua hovioikeuteen syyttäjä oli vastauksessaan vedonnut A:n esitutkintakertomukseen. Hovioikeus katsoi, että syyttäjä voi vedota esitutkintakertomukseen näyttönä A:ta vastaan, esitutkintakertomuksen osaltaan vahvistavan käräjäoikeuden muusta näytöstä tekemän johtopäätöksen oikeellisuuden ja myös näistä syistä pääkäsittelyn toimittamisen asiassa olevan selvästi tarpeetonta. Hovioikeuden katsottiin menetelleen virheellisesti, kun se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta lausua esitutkintakertomuksen huomioon ottamisesta asiassa ja kun se oli ratkaistessaan asian kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella käyttänyt esitutkintakertomusta todisteena.
Tapauksessa A:ta syytettiin törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksesta, ajoneuvoverorikkomuksesta ja kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. A:n hallinnassa ollutta henkilöautoa oli kuljetettu vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttaen. Syyttäjä vetosi haastehakemuksessaan henkilötodistelun lisäksi siihen, että A oli esitutkinnassa tunnustanut kuljettaneensa kyseistä autoa tapahtuma-ajankohtana ja lisäksi kertonut, ettei hän muistanut ajon aikaisista tapahtumista mitään. Käräjäoikeudessa A kuitenkin kiisti teot, koska hän ei ollut kuljettanut kyseistä autoa syytteessä kerrotussa tilaisuudessa. A vaati, ettei syyttäjä saanut hyödyntää hänen esitutkintakertomustaan, koska hänelle ei ollut kerrottu hänen oikeuksistaan pysyä vaiti ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n teoista yhteiseen 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus on menetellyt asiassa virheellisesti, koska hovioikeus on käyttänyt A:n esitutkintakertomusta ratkaisuperusteenaan siinä, ettei asiassa toimiteta pääkäsittelyä. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus on laiminlyönyt asianosaisen kuulemisvelvollisuuden, koska se ei ole varannut A:lle tilaisuutta lausua hänen esitutkintakertomuksensa hyödyntämistä koskeneesta syyttäjän vaatimuksesta eikä esitutkintakertomuksen merkityksestä arvioidessaan pääkäsittelyn toimittamista koskenutta pyyntöä. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian Helsingin hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa