» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli pidätettynä, kun häntä kuulusteltiin epäiltynä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä. A:lla ei ollut kuulusteluissa avustajaa ja hänet oli aikaisemmin tuomitti syyntakeettomana tehdyistä rikoksista. A:lle oli kerrottu kuulusteluissa, mistä häntä epäillään ja kuinka vakava kysymyksessä oleva rikos on. A:lle oli kerrottu siitä, että hänellä on oikeus avustajaan, eikä hänen tarvitse myötävaikuttaa rikosepäilyn selvittämiseen. A oli kertoi ymmärtäneensä ohjeet ja sai riittävästi aikaa harkita avustajan käyttämistä. Hän kuitenkin ilmoitti, ettei tarvitse avustajaa.
Tapauksessa A oli juottanut B:lle alkoholia, jotta tämä sammuisi. Sen jälkeen A oli sytyttänyt B:n peiton palamaan. A oli hovioikeudelle antamansa kertomuksensa mukaan ajatellut vastaavaa tekoa aiemmin, mutta ajatus kostamisesta syntyi vasta saman iltana. A oli esitutkinnassa tunustanut syyllistyneensä murhan yritykseen kostona B:n häneen aiemmin kohdistamasta seksuaalirikoksesta. Hovioikeus tukeutui A:n esitutkinnassa antamaan kertomukseen ja tuli siihen tulokseen, että A oli jo pitkän aikaa suunnitellut B:n surmaamista ja teko oli tehty vakaasti harkiten. Käräjäoikeudessa A tuomittiin alentuneesti syyntakeisena tehdystä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä vankeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A vaati korkeimmassa oikeudessa hovioikeuden tuomion kumoamista
Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siitä, voitiinko A:n esitutkinnassa antamaa kertomusta käyttää näyttönä häntä vastaan. Korkein oikeus nojautui muun muassa ratkaisuun KKO 2012:45, jossa korkein oikeus arvioi laajalti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Ibrahim-ratkaisua. Näiden ratkaisujen mukaisesti esitutkintakertomukseen nojautuminen syyllisyyden tukena aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa, jos epäillyn oikeus avustajaan ei ole toteutunut. A:n ei ole katsottu luopuneen oikeudesta puolustajan käyttämiseen muun muassa koska A on ollut syytteessä erittäin vakavista rikoksista, joka edellyttää erityistä huolellisuutta epäillyn puolustusmahdollisuuksien järjestämisessä. Myös hänen mielentilansa on voinut vaikuttaa päätöksentekoon esitutkinnan aikana. Korkein oikeus tuli siihen tulokseen, ettei A:n esitutkinnassa antamaa kertomusta saa käyttää syyllisyttä tukevana näyttönä. Korkein oikeus kumosi tuomion syyksilukemisen ja tuomitun yhteisen vakeusrangaistuksen osalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa