» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Hovioikeus oli ennen pääkäsittelyn toimittamista lähettänyt käsittelyn jouduttamiseksi kullekin henkilölle, jota oli käräjäoikeudessa kuulusteltu joko todistelutarkoituksessa tai todistajana, jäljennöksen hänen käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta kertomuksestaan. Hovioikeus oli pyytänyt heitä tutustumaan kertomukseensa etukäteen ja varautumaan korjaamaan pääkäsittelyssä kertomuksessaan havaitsemansa virheet. Pääkäsittelyssä osa asianomaisista kuulustelluista oli esittänyt kertomukseensa korjauksia ja täydennyksiä. Sen jälkeen heille oli saanut esittää kysymyksiä sellaisista seikoista, joilla oli ollut merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. KKO:n tuli ratkaista menettelyn lainmukaisuus.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 1 momentin mukaan todistajan tulee suullisesti esittää kertomuksensa, eikä kirjalliseen todistajankertomukseen saa viitata. Todistaja saa kuitenkin käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tukena. Pykälän 2 momentin mukaan todistajan aikaisemmin oikeudelle tai viralliselle syyttäjälle tahi poliisiviranomaiselle antama kertomus saadaan todistajaa kuulusteltaessa lukea vain silloin, kun hän todistajanlausunnossaan poikkeaa siitä, mitä hän aikaisemmin on kertonut, tai kun todistaja kuulustelussa selittää, että hän ei voi tai halua lausua mitään asiassa.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n mukaan todistajan kuulustelun aloittaa se asianosainen, joka on nimennyt todistajan, jollei tuomioistuin määrää toisin. Todistajan tulee oma-aloitteisesti ja tarvittaessa hänelle esitettyjen kysymysten avulla esittää kertomuksensa yhtäjaksoisesti. Tämän jälkeen todistajaa kuulustelee todistajan nimenneen asianosaisen vastapuoli. Tuomioistuin ja asianosaiset saavat vielä tehdä todistajalle kysymyksiä.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan mainittuja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 ja 33 §:n säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin myös kuulusteltaessa asianosaista todistelutarkoituksessa.
Säännökset turvaavat osaltaan sen, että oikeudenkäynnissä noudatetaan henkilötodistelua vastaanotettaessa suullisuutta ja välittömyyttä. Säännöksiä on noudatettava myös hovioikeuden pääkäsittelyssä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin säännös velvoittaa hovioikeuden ottamaan käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan pääkäsittelyssä, jollei estettä ole.
Hovioikeus oli turvautunut pääkäsittelyssä suullista todistelua vastaanottaessaan todistelutarkoituksessa kuulusteltujen henkilöiden ja todistajien käräjäoikeuden tuomioon kirjattuihin kertomuksiin sellaisella tavalla, johon sillä ei ollut mainittujen todistelun vastaanottamista koskevien säännösten perusteella oikeutta. Hovioikeuden ratkaisun voidaan katsoa perustuneen käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen kertomusten ja niitä täydentävien suullisten kertomusten arviointiin. Kirjattua kertomusta voidaan kuitenkin käyttää vain vertailuaineistona oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa. Tämän vuoksi hovioikeus oli suullista todistelua vastaanottaessaan menetellyt virheellisesti, ja asian käsittelyä oli jatkettava hovioikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa