» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2009:92 oli kysymys vahingonkorvauslain soveltamisalasta ja vahingonkorvaussaatavan vanhentumisesta. A oli tilannut veneen yhtiöltä syksyllä 1986. Vene oli toimitettu A:lle toukokuussa 1987. A oli myynyt veneen B:lle 31.3.2000. Vene upposi 10.8.2000. Korkeimman oikeuden tutkittavana oli kysymys siitä, oliko B:llä oikeus vaatia korvausta yhtiöltä veneen valmistamiseen ja rakentamiseen liittyvistä virheistä johtuneista vahingoista rikkomusvastuuta koskevien säännösten nojalla ja, mikäli oli, oliko oikeus korvaukseen vanhentunut.
Käräjäoikeudessa ei ollut otettu kantaa yhtiön asemaan veneen välittäjänä. Hovioikeus katsoi, että mikäli yhtiön katsottaisiin toimineen välittäjänä vuonna 2000 tehdyssä kaupassa, vahinkojen korvaamiseen sovellettaisiin kuluttajansuojalakia. Muussa tapauksessa B ja yhtiö eivät ole olleet sopimussuhteessa. Tällöin kysymys on sopimussuhteen ulkopuolella tapahtuneesta vahingosta, jonka korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia. Kanne on nostettu ennen velan vanhentumisesta annetun lain voimaantuloa, joten vahingonkorvausvastuun vanhenemisen arviointi on tehtävä vahingonkorvauslain 7 luvun 2 §:n (412/1974) nojalla. Koska korvausta on vaadittu kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta, eli siis veneen uppoamisesta, ei oikeus vahingonkorvaukseen ole vanhentunut.
Korkein oikeus toteaa, että velvoiteoikeudessa vastuu jakautuu sopimusperusteiseen vastuuseen ja muuhun vahingonkorvausvastuuseen eli rikkomusvastuuseen. Tällä jaottelulla on merkitystä muun muassa korvattaviin vahinkolajeihin ja vahingonkorvauksen vanhentumiseen. Sopimusperusteisessa vastuussa lähtökohtana on, että sopimusperusteiseen vastuuseen voi yleensä vedota vain sopimuksen osapuoli.
Rikkomisvastuun alalla toiselle tahallisesti tai tuottamuksella aiheutettujen vahinkojen korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslaissa. Vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvauslakia ei sovelleta sopimukseen perustuvaan tai muussa laissa säädettyyn korvausvastuuseen, ellei siinä tai muussa laissa toisin säädetä.
B oli vaatiessaan korvausta vahingonkorvauslain nojalla vedonnut yhtiön tuottamukseen veneen valmistuksessa ja rakentamisessa. B oli vedonnut muun muassa tuoteturvallisuuslain (914/1986) määräyksiin perustuvien turvallisuusvaatimusten rikkomiseen. Näille säännöksille on luonteenomaista, että ne koskevat hyödykkeen turvallisuudelle asetettavia yleisiä vaatimuksia. Näiden säännösten asettamien velvoitteiden merkitys ei myöskään rajoitu vain valmistajan ja hyödykkeen ensimmäisen ostajan väliseen suhteeseen.
Sittemmin voimaantullut tuotevastuulaki (694/1990), joka koskee lain voimaantulon jälkeen liikkeelle laskettujen tuotteiden aiheuttamia vahinkoja, eikä siten koske tätä tapausta, asettaa tuotteen valmistajalle tuottamuksesta riippumattoman vastuun henkilö- ja esinevahingoista, jotka aiheutuvat tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Tämä korvausvastuu tulee sovellettavaksi riippumatta siitä, onko valmistajan ja vahingonkärsijän välillä sopimussuhdetta. Tuotteelle itselleen aiheutuneita vahinkoja ei tuotevastuulain nojalla korvata. Tästä tuotevastuulain mukaisesta vastuusta ei kuitenkaan voida tehdä sellaista päätelmää, ettei esineen valmistajalle voisi syntyä myös vahingonkorvauslain mukaista tahallisuuteen tai tuottamukseen perustuvaa vastuuta esineelle itselleen aiheutuneista vahingoista, jos korvausvastuun edellytykset muuten ovat käsillä.
Tuotevastuulain taustalla olevan tuotevastuudirektiivin 13 artiklasta ilmenee, että direktiivi ei rajoita oikeutta korvakseen sopimukseen perustuvaa vastuuta tai sopimuksen ulkopuolista vastuuta koskevien säännösten nojalla taikka sellaisen erityisen vastuujärjestelmän nojalla, joka on ollut olemassa direktiivin tiedoksiantohetkellä. Näin ollen myöskään tuotevastuudirektiivi ei aseta esteitä vahingonkorvauslain soveltamiselle vaatimukseen, joka kohdistuu tuotteen valmistajaan ja perustuu siihen, että tuote on vahingoittunut valmistajan tuottamukseen perustuvan puutteellisuuden vuoksi.
Näin ollen korkein oikeus toteaa, että se seikka, että B on ostanut veneen A:lta, joka on ostanut veneen yhtiöltä, ei ole esteenä kanteen hyväksymiselle vahingonkorvauslain nojalla, jos lain muut korvausvastuun edellytykset täyttyvät. Oikeus vahingonkorvaukseen ei ole hovioikeuden esittämillä perusteilla vanhentunut, kun korvausta on vaadittu kymmenen vuoden kuluessa vahingon aiheutumisesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa