» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli työskennellessään varastossa kaatunut ja lyönyt päänsä lattiaan. A oli menettänyt tajuntansa, mutta oli tullut tajuihinsa ja itse kävellyt 50 metrin päähän kotiinsa. Lääkäriin A meni vasta kuuden vuorokauden kuluttua onnettomuudesta. Lääkäri oli todennut kipua ja arkuutta A:n niskassa, mutta varsinaista luuvammaa tai hermosto-ongelmia ei havaittu. Myöskään aivovammasta ei ollut viitteitä. Myöhemmin A:lle oli kuitenkin kehittynyt vakavampia oireita, kuten muistihäiriöitä ja kovaa päänsärkyä. A todettiin työkyvyttömäksi, mutta A:lla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut fyysistä vammaa, joka voisi selittää suoraan neurologiset ja kognitiiviset oireet. A:lla oli tapaturmavakuutus, jonka perusteella hän vaati korvauksia vakuutusyhtiöltä pysyvistä haitoista. Vakuutusyhtiö ei hyväksynyt vaatimusta. Perusteena vakuutusyhtiö esitti, että onnettomuuden ja henkisen kapasiteetin alentumisen välillä ei oltu havaittu syy-yhteyttä. Toiseksi vakuutusyhtiö esitti, että invaliditeettikorvausta ei makseta, ellei invaliditeetti ole syntynyt kolmen vuoden kuluessa tapaturmasta. A nosti kanteen käräjäoikeudessa, joka hylkäsi A:n vaatimukset. Hovioikeus tuomitsi vakuutusyhtiön maksamaan korvaukset. Korkein oikeus päätyi myös kannalle, jonka mukaan vakuutusyhtiön oli maksettava korvaukset.
Syy-yhteyttä pohdittiin korkeimmassa oikeudessa eri kannoilta. Korkein oikeus pyysi mm. asiantuntija- ja todistajalausuntoja. Todistajalausunnon perusteella todettiin, että A:lle oli todennäköisesti aiheutunut vähintään voimakas aivotärähdys kaatumisen seurauksena. Kognitiiviset oireet eivät kuitenkaan olleet yksin selitettävissä aivotärähdyksellä, vaan A:n sosiaalisessa ympäristössä tapahtuneet muutokset olivat myös vaikuttaneet tilanteeseen. Korkein oikeus totesi, että riittävän todennäköinen syy-yhteys oli kuitenkin olemassa tapaturman ja oireiden välillä. Erityistä tässä tapauksessa oli se, että A:lla ei oltu havaittu henkisiä oireita heti tapaturman jälkeen, vaan ne olivat kehittyneet myöhemmin. Lisäksi korkein oikeus päätti syy-yhteyden todennäköisestä olemassa olosta vastoin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausuntoa. Täten voidaan todeta, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnot ovat vain suuntaa antavia tuomioistuimen harkinnassa, vaikka aikaisemmasta oikeuskäytännöstä voisi päätellä toisinkin. Vastaavanlaiset syy-yhteysharkinnat vamman ja tapaturman välillä ovat kuitenkin aina tapauskohtaisia, joten ennakkotapausarvoa ei voi liikaa yleistää muihin tapauksiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa