» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Keihäänheittäjällä oli urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain mukainen vakuutus. Vakuutusyhtiö oli maksanut hänelle korvauksia sairaanhoitokuluista kahdeksan eri vahinkotapahtuman johdosta. Vakuutettu oli sittemmin hakenut vakuutusyhtiöltä tapaturmavakuutuksessa tarkoitettua tapaturmaeläkettä sillä perusteella, että hän oli tullut vahinkotapahtumien yhteisvaikutuksen vuoksi kykenemättömäksi jatkamaan kilpauraansa. Kysymys oli Korkeimmassa oikeudessa vakuutetun oikeudesta korvaukseen.
Vakuutusyhtiö oli evännyt A:n hakemuksen tapaturmaeläkkeen myöntämisestä katsoen, että mikään A:lle urheilijaturvavakuutuksen perusteella korvatuista vahinkotapahtumista ei ollut yksinään aiheuttanut pysyvää työkyvyttömyyttä.
Urheilijaturvavakuutuksen erityisehtojen mukaan vakuutetulla, joka korvatun vamman vuoksi tulee kykenemättömäksi osallistumaan kilpaurheiluun vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissa, on oikeus saada tapaturmaeläkettä siitä alkaen, kun on kulunut vuosi tapaturman sattumisesta.
Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaturmaturva sisältää korvauksen urheilijan vammasta, sairaudesta ja kuolemasta, joka on aiheutunut urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta. Pykälän 2 momentin mukaan korvaus ja sen saamisen edellytykset määräytyvät tapaturman sattumisvuoden perusteella eräin poikkeuksin soveltuvin osin siten kuin tapaturmavakuutuslain 2 luvussa säädetään.
Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain esitöiden mukaan turva kattaa urheilijan vamman, sairauden tai kuoleman, jotka ovat seuranneet urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa sattuneesta tapaturmasta. Turva ei kata ammattitauteja, vaan ainoastaan tapaturman aiheuttamat vammat. Tarkoituksena on, että tapaturman käsite on vastaava kuin työtapaturmavakuutuksessa.
Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillisen, ennalta arvaamattoman ja ulkoisen tekijän aiheuttamaa vahinkotapahtumaa. Vamma tai sairaus on oikeuskäytännössä yleensä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Kun syy-yhteyden arviointi on oikeudellista harkintaa, siinä otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta.
Asiantuntijalausunnoista ilmeni, että A:lla oli ollut erilaisia vammoja urheiluammatistaan johtuen. Korkein oikeus totesi, että poikkeuksellisia eivät ole sellaiset tapaukset, joissa ammattiurheilijan kyvyttömyys jatkaa urheilu-uraansa johtuu useasta tapaturmaisesta urheiluvammasta. Laista, sen esitöistä tai vakuutusehdoista ei ilmene, että tällaiset tapaukset olisi ollut tarkoitus jättää korvausjärjestelmän ulkopuolelle siten, ettei urheilijalla olisi näissä tilanteissa oikeutta korvaukseen kilpailukyvyttömyyden perusteella. Korkein oikeus palautti asian Vakuutusoikeuteen katsoen, että A:lla oli oikeus korvaukseen tapaturman aiheuttamasta kykenemättömyydestä jatkaa kilpaurheilua vakuutuskirjassa mainitussa urheilulajissa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa