» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja siitä, tuliko tapauksessa soveltaa rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia vai käräjäoikeuden tuomion aikaan voimassa ollutta lakia. Tapauksessa A oli pitänyt omaa käyttöä varten hallussaan huumausaineita. Aineisiin kuuluivat 2 grammaa heroiinia, 1,4 grammaa amfetamiinia ja 11 tablettia Xanor-nimistä huumausaineeksi luokiteltua lääkevalmistetta, jonka hallussapito olisi edellyttänyt reseptiä. Tapauksessa arvioitiin, oliko rikos tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 50 luvun 1 §:n (1034/1993) mukainen huumausainerikos vai käräjäoikeuden tuomion antamisen hetkellä voimassa olleen rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukainen huumausaineen käyttörikos. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 75 päiväsakkoon huumausaineen käyttörikoksesta tuomion antamisen hetkellä olleen lain mukaan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus puolestaan muutti hovioikeuden tuomiota ja tuomitsi A:n rikoksen tekohetkellä olleen lain nojalla huumausainerikoksesta 75 päiväsakkoon, joiden määräksi vahvistettiin 6 euroa. Sakkojen yhteismääräksi muodostui 450 euroa. Korkein oikeus totesi, että rikokseen sovelletaan tuomitsemishetkellä voimassa ollutta lakia, jos se johtaa lievempään lopputulokseen kuin tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen.
Korkein oikeus ei kuitenkaan löytänyt tapauksesta perusteita soveltaa uutta lakia. Sen mukaan, lainmuutoksen tarkoitus ei ollut vaikuttaa rikosten rangaistustasoon tapauksen kaltaisissa tilanteissa. Uuden lain mukaisesta huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan rangaistukseen henkilö, joka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta. Vähäistä määrää arvioidaan yleisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Tapauksessa ei ollut kyse vähäisestä määrästä, koska A:n hallussa olleet heroiini ja amfetamiini luetaan erittäin vaarallisiin huumausaineisiin.
Korkein oikeus kuitenkin totesi, ettei tapauksessa tullut soveltaa rangaistuksen koventamisperustetta, vaikka A oli tuomittu aikaisemmin useita kertoja vankeuteen myös huumausainerikoksista. Tapauksessa ei ollut käsillä sellaista erityistä syyllisyyttä, jota voitaisiin pitää ilmeisenä piittaamattomuutena lain kielloista ja käskyistä, joten kokonaisuutena arvioiden korkein oikeus piti hovioikeuden tuomitsemaa sakkorangaistusta oikeudenmukaisena seurauksena rikoksesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei syntynyt yksimielisesti. Enemmistön kanssa eri mieltä olevat jäsenet eivät olisi muuttaneet hovioikeuden tuomiota ja olisivat antaneet tuomion uuden lain mukaan. He totesivat tapauksessa huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistön toteutuvan, sillä siihen ei ratkaisevasti vaikuttanut tietyn huumausaineen vaarallisuus. A oli lisäksi käyttänyt huumeita pitkään, joten hänen hallussaan olleet huumeet olisivat riittäneet hänen käytössään vain muutaman päivän, eikä tapauksessa ollut suurta vaaraa aineiden päätymiselle ulkopuolisille. Kyseessä oli vähäinen määrä omaa käyttöä varten ja huomioiden uuden lain lievemmän tunnusmerkistön sekä lievemmän rangaistusasteikon, sitä olisi tullut soveltaa kyseisessä tapauksessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa