» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse näytön avioinnista törkeässä huumausainerikoksessa. Syytekohdan 1 mukaisesti B ja C olivat kuljettaneet Suomeen ja yrittäneet hankkia 42 035 grammaa marihuanaa. Syytekohdan 2 mukaan A oli tuonut laittomasti maahan sekä B laittomasti kuljettanut maahan, pitänyt hallussaan ja myynyt edelleen noin 28 kilogrammaa marihuanaa. Syytekohdan 3 mukaan A oli laittomasti tuonut maahan ja B laittomasti kuljettanut maahan ja yrittänyt hankkia 28 014 grammaa marihuanaa.
Käräjäoikeudessa A:n syyksi luettiin törkeä huumausainerikos syytekohdissa 2 ja 3, B:n syyksi törkeät huumausainerikokset syytekohdissa 1-3 ja C:n syyksi törkeän huumausainerikoksen syytekohdassa 1. A tuomittiin vankeusrangaistukseen 5 vuodeksi, B 7 vuodeksi vankauteen ja C 4 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeuteen. Hovioikeus alensi A:n vankeusrangaistuksen 4 vuodeksi ja 3 kuukaudeksi, B:n vankeusrangaistuksen 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi. Korkein myönsi valitusluvan A:lle ja syytekohdan 2 osalta B:lle.
Korkein oikeus otti omasta aloitteestaan käsiteltäväksi kysymyksen suullisen käsittelyn toimittamisesta syytteen 2 kohdan osalta. Korkein oikeus katsoi, että suullisen käsittelyn toimittaminen on syytekohtaa 2 koskevalta osalta tarpeen. Korkein oikeus perusteli päätöstään sillä, että tapauksessa arvioitavaksi tuli näytön oikein arviointi hovioikeudessa ja siten A:n ja B:n kertomusten uskottavuus ja siksi suullinen käsittely katsottiin olevan tarpeen.
A vaati, että syyte syytekohdan 2 osalta hylätään tai rangaistusta ainakin alennetaan. B vaati siltä osin kuin valituslupa myönnettiin, että syyte kohdan 2 osalta hylätään tai että syyksi luetun huumausaineen määrää pienennetään ja että rangaistuksen määrää ainakin alennetaan. Syyttäjä vaati heidän valitustensa hylkäämistä. Korkein oikeus vetosi muun muassa siihen, että rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.. Korkein oikeus päätti muuttaa hovioikeuden päätöstä. Syytekohdan 2 osalta korkein oikeus katsoi, että A:n ja B:n syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily. Syytekohdan 2 osalta syyte törkeästä huumausainerikoksesta siten hylättiin. Syytekohdan 3 kohdalta korkein oikeus pysytti A:n kolmen vuoden vankeusrangaistuksen. Syytekohtien 1 ja 3 osalta B tuomittiin törkeistä huumausainerikoksista yhteiseen 5 vuoden ja 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. Muilta osin hovioikeuden päätös jäi pysyväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa