» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli joutunut työtapaturmaan, jossa jännitystilasta vapautunut vesijohtoputki oli iskeytynyt voimakkaasti kasvojen alueelle. Kysymys siitä, oliko tapaturmassa aiheutunut niskan retkahdusvamma ja olivatko A:n pitkittyneet niskavaivat sekä masennus syy-yhteydessä tapaturmaan.
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset 31.3.2007 jälkeen. Vakuutusyhtiö katsoi, että työkyvyttömyys sen jälkeen on johtunut A:lla todetusta kaularangan nikamavälilevyrappeumasta.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut 31.3.2007 jälkeen ovat johtuneet kaularangan rappeumasairaudesta, joka ei ole ollut korvatun tapaturman seurausta eikä tapaturma ole sitä olennaisesti pahentanut.
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada mainitun lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vamma tai sairaus on oikeuskäytännössä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde.
Korkein oikeus katsoo Valviran 17.12.2010 päivätystä lisälausunnosta ilmenevät lääketieteelliset kannanotot huomioon ottaen, että se vamma, jonka korvaamisesta nyt on kysymys, on todennäköisesti aiheutunut painavan vesijohtoputken iskusta A:n kasvoihin.
A:lla tapaturman jälkeen esiintyneet niskavaivat sopivat lääketieteellisen kokemusperäisen tiedon valossa hänelle sattuneen vammautumisen mekanismiin. Siten tapaturma on pääteltävissä vaivojen todennäköisimmäksi aiheuttajaksi, jollei ole osoitettavissa jotakin toista syytä, jota on pidettävä tapaturmaa todennäköisempänä selityksenä niille. Tällaisena mahdollisena selityksenä niskavaivoille on pidetty A:lla todettuja kaularangan rappeumaperäisiä löydöksiä. Kyseiset sairausperäiset löydökset ovat kuitenkin olleet siinä määrin lieväasteisia, etteivät ne Valviran asiantuntijan lausunnosta ilmenevät lääketieteelliset kannanotot huomioon ottaen ole sopineet aiheuttamaan sellaista oireilua, jota A:lla on esiintynyt tapaturman jälkeen. Korkein oikeus katsoo, että A:lla 31.3.2007 jälkeenkin esiintyneet niskavaivat ovat tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan.
A:lla on esiintynyt tapaturman jälkeen laaja-alaisia oireita muun muassa ylä- ja alaraajojen alueilla sekä päänsärkyä. Hän on lisäksi hakeutunut päivystysluonteiseen hoitoon tapaturman jälkeen muun muassa pahoinvointi- ja huimauskohtausten vuoksi, joihin on liittynyt myös näköhäiriöitä. Korkeimman oikeuden arvion mukaan A:lle 18.10.2006 sattunutta tapaturmaa ei ole selkeän ajallisen yhteyden puuttuessa ja asiaan liittyvä lääketieteellinen epävarmuus huomioon ottaen pidettävä hänellä esiintyneiden muiden tässä tarkoitettujen terveydellisten ongelmien kuin niskavaivojen todennäköisimpänä aiheuttajana.
A:n masentuneisuuteen on asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan liittynyt myös muita kuin hänen terveydentilaansa suoranaisesti kytkeytyviä tekijöitä. Masennustilat ovat monitekijäisiä sairauksia, eikä A:n potema masentuneisuus ole Korkeimman oikeuden arvion mukaan edellä kerrottujen seikkojen valossa todennäköisesti kuin osittain tapaturman seurausta. Korkein oikeus katsoo, että kyseisten muiden tekijöiden osuus A:n masennustilassa ei ole pääteltävissä sillä tavoin merkityksettömäksi, että masennuksen voitaisiin katsoa olevan korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan.
Korkein oikeus muuytti Vakuutusoikeuden päätöstä. Vakuutusyhtiö määrättiin maksamaan A:lle lain mukainen korvaus myös 31.3.2007 jälkeen jatkuneista niskavaivoista hänelle 18.10.2006 sattuneen niskan retkahdusvamman johdosta. Muilta osin vakuutusoikeuden päätöstä ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa