Minilex - Lakipuhelin

Henkinen kärsimys ja vahingonkorvauksen määrän arviointi - KKO:2009:82


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • Vahingonkorvaus
    korvattava vahinko
    henkinen kärsimys

Tapauksessa oli kysymys tapon yrityksellä aiheutetun kärsimyksen määrän arvioimisesta.

A oli tuomittu tapon yrityksestä, sillä oli porraskäytävässä kaatanut B:n ja lyönyt tätä päähän useita kertoja pitkävartisella katuharjalla. Iskut oli lyöty kaksin käsin olan takaa ja niitä oli jatkettu vielä senkin jälkeen, kun B oli maannut liikkumattomana ja päästään verta valuen. Lopuksi A oli vielä hakannut nyrkillä B:tä. A:n lyöntien seurauksena B oli ollut erittäin syvässä tajuttomuustilassa. B:n kallo oli painunut sisään, mikä on aiheuttanut vaikea-asteisen, hengenvaarallisen aivoruhjevamman. A:n teko oli jäänyt yritykseksi lähinnä vain siksi, että B oli saanut vammaansa nopeasti neurokirurgista hoitoa. A oli lainvoimaisesti tuomittu suorittamaan B:lle korvausta taloudellisten vahinkojen ohella myös kivusta ja särystä 17 000 euroa sekä kosmeettisesta haitasta 11 000 euroa. Lisäksi B oli vaatinut korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jonka määräksi käräjäoikeus oli arvioinut 5 000 euroa ja hovioikeus 8 000 euroa.

Korkeimmassa oikeudessa A vaati, että kärsimyksestä tuomittu korvaus alennetaan käräjäoikeuden tuomitsemaan määrään. Korvattavasta vahingosta säädetään vahingonkorvauslain 5 luvussa. Vahingonkorvaus voi käsittää hyvityksen paitsi henkilövahingosta, esinevahingosta ja niin sanotusta puhtaasta varallisuusvahingosta myös sellaisesta kärsimyksestä, jonka korvaamisen edellytyksistä säädetään 5 luvun 4 a ja 6 §:ssä. Hallituksen esityksen mukaan lainmuutoksen tarkoituksena oli selventää henkilövahingon ja kärsimyksen korvaamista koskevan sääntelyn erillisyyttä. Kärsimyksen korvaamisen edellytykset ja sen määrään vaikuttavat seikat poikkeavat lähtökohdiltaan henkilövahinkojen korvaamisesta. Henkilövahinkoina korvataan lääketieteellisin keinoin todettavissa olevat fyysisen tai psyykkisen terveydentilan epäedulliset muutokset ja häiriöt sekä niihin liittyvä kipu, särky tai muu tilapäinen haitta. Henkilövahinkona ei sen sijaan korvata esimerkiksi vammautumisen aiheuttamaa harmin tai mielipahan tunnetta, vaan henkilövahingostakin johtuvat tunnereaktiot voivat tulla korvattaviksi ainoastaan vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a tai 6 §:ssä tarkoitettuna kärsimyksenä. Jotta sama vahinko ei tule korvatuksi kahteen kertaan, kärsimyksestä tuomittavaa korvausta määrättäessä ei saa ottaa huomioon sellaisia seikkoja, jotka kuuluvat henkilövahingosta suoritettavan korvauksen piiriin.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla suoritettavan korvauksen perustana on se henkinen kärsimys, joka aiheutuu pykälässä mainitusta perus- tai ihmisoikeuden loukkaamisesta. Vahingonkorvauslaissa kärsimys merkitsee siten loukkauksen aiheuttamaa negatiivista muutosta uhrin tunnetilassa. Kärsimys ei välttämättä liity lainkaan loukatun terveydentilaan, eikä se lähtökohtaisesti aiheuta myöskään hoidon tarvetta. Kärsimyksen piiriin kuuluvat mielipaha, nöyryytys, pelko, suru ja viha ovat pykälässä tarkoitetun oikeudenloukkauksen yhteydessä normaaleja ja yleensä väistämättömiä tunteita.

Kärsimyksestä suoritetaan hyvitystä vain laissa lueteltujen loukkausten johdosta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeus korvaukseen on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Loukkauksen vakavuus ei määräydy suoraan teon rikosoikeudellisen luonnehdinnan mukaan. Tapon yritystä on kuitenkin yleensä aina pidettävä vakavana henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksena. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Koska kärsimyksen korvaamisen perusteena ja tavoitteena on loukatun ihmisarvolle ja itsetunnolle aiheutuneen loukkauksen hyvittäminen, korvauksen määrä on kussakin tapauksessa arvioitava suhteessa tähän tavoitteeseen.

Henkilökohtaisen kärsimyksen tunteen määrää ja syvyyttä ei voida havainnoida eikä rahassa mitata. Korvauksen tuomitseminen ei edellytäkään selvitystä loukatulle aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan riittävää on, että kyseisenlainen teko tyypillisesti aiheuttaa loukatulle kärsimystä. Korvaus kärsimyksestä on tarkoitettu määrättäväksi objektiivisesti arvioitavien seikkojen perusteella. Tällaisia ovat erityisesti loukatun oikeushyvän laatu ja loukkauksen tekotapa. Korvaus voidaan määrätä tavanomaista korvaustasoa suuremmaksi, jos loukkaus on tehty erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, koska tällaisissa tilanteissa loukkauksesta tyypillisesti aiheutuu tavallista enemmän kärsimystä. Kärsimyksen luonteesta johtuen korvaus joudutaan määräämään pitkälti harkinnanvaraisesti. 

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan vuonna 2008 julkaisemat suositukset perustuvat käräjäoikeuksien 1.1.- 30.6.2007 antamiin tuomioihin. Aineettomista vahingoista määrätyt korvaukset on luokiteltu yhtäältä vahingon laadun ja toisaalta kärsimyksestä tuomittavien korvausten osalta teon rikosnimikkeen perusteella. Korvaustasoa on kuvattu ilmoittamalla tuomittujen korvausten vaihteluväli, keskiarvo sekä virhemarginaaliin liittyvä niin sanottu luottamusväli. Tapon yrityksen yhteydessä kärsimyksestä tuomitut korvaukset ovat vaihdelleet 400 ja 10 000 euron välillä keskiarvon ollessa noin 2 300 euroa. Neuvottelukunnan normaalitapauksessa suosittelema korvaus kärsimyksestä henkirikoksen yrityksen yhteydessä on 2 000 - 5 000 euroa. On kuitenkin selvää, että henkilövahinkoasioiden neuvottelukunnan suositukset eivät sido tuomioistuimia, joiden lain mukaan tulee perustaa arvionsa kunkin tapauksen erityispiirteisiin. 

Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden oikeaksi arvioiman korvauksen määrä 8 000 euroa ylitti sen suositustason, jonka henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on esittänyt tapon yrityksen normaalitapauksia varten. A:n syyksi luetun teon loukkaavuutta kuitenkin lisäsivät tekotavan erityinen raakuus ja julmuus samoin kuin teon arvaamattomuus ja sattumanvaraisuus. Loukkaus oli ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vakavaa pelkoa hengen ja terveyden vaarantumisesta sekä ahdistusta suhteessa toisiin ihmisiin ja yleensä elämään. Korkein oikeus katsoi näin, ettei ole aihetta alentaa hovioikeuden arvioimaa kärsimyksen korvauksen määrää.

 

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »