Minilex - Lakipuhelin

Yksityisyyttä on julkisuudessakin


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Mediayksityisyydessä on kysymys oikeudesta pitää yksityiselämä joukkoviestinten ulkopuolella. Ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus pysytellä poissa julkisuudesta niin halutessaan. Yksityisyyden suojaa kuitenkin tasapainottaa toinen perusoikeus, sananvapaus. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä kaikkea toisen yksityiselämästä saa laillisesti paljastaa.

Joukkoviestinten oikeutta julkaista yksityiselämää koskevia tietoja säännellään useissa laeissa. Keskeisin on rikoslain ns. intimiteettisuojapykälä. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä tuomitaan sakkoon se, joka oikeudettomasti esimerkiksi mediassa esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan tälle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.

Mitä pykälässä tarkoitetaan yksityiselämällä? Yksityiselämään kuuluvat ne asiat, joista saa lähtökohtaisesti tietoa vain ihmisen omalla luvalla: Se käsittää ainakin perhe- ja seurustelusuhteet, seksuaalisen suuntautumisen, vapaa-ajan, päihteiden käytön ja henkilökohtaisen talouden.

Oikeudettomuus taas merkitsee lähinnä suostumuksen puutetta. Ja ellei henkilö reagoi tiedon ensimmäiseen julkaisuun, myöhemmät julkaisut ovat oikeutettuja. Tiedon esittäminen voi olla oikeutettu myös erityislainsäädännön nojalla: Esimerkiksi vakavasta rikoksesta tuomitun henkilön nimi julkaistaan ilman hänen suostumustaan.

Pykälää sovelletaan vain tietoihin, jotka voidaan tunnistaa tiettyä ihmistä koskeviksi. Valheellisiin tietoihin ei sovelleta tätä pykälää, mutta kyse voi olla kunnianloukkauksesta. Pykälä ei myöskään koske vainajasta levitettäviä tietoja, toisin kuin kunnianloukkauspykälä.

On melko vaikea sanoa, milloin tieto ”on omiaan” aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Kyse on tiedosta, jonka levittämisestä tyypillisesti on ikäviä seurauksia. Kuitenkin täytyy kiinnittää huomiota tilanteeseen ja henkilön suhtautumiseen. Esimerkiksi moni ”tusinajulkkis” voi kokea kaikenlaisen julkisuuden hyväksi, kun taas tavallisen tallaajan tilanne on toinen.

Pykälässä säädetään vielä kahdesta rajoituksesta. Yksityiselämää koskevan tiedon esittäminen ei ole rikos, jos tieto koskee politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa toimivaa, jos tieto voi vaikuttaa hänen toimintansa arviointiin ja jos tieto on tarpeellinen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta. Tämä tarkoittaa, että vallanpitäjien yksityisyyden suoja on suppeampi kuin muiden. Kuitenkin heilläkin on jonkinlainen suoja; yhteiskunnallinen keskustelu ei edellytä tietoja esimerkiksi poliitikon seksuaalisista mieltymyksistä.

Rikollista ei ole myöskään yleisesti merkittävän asian käsittelemiseksi julkaistu tieto, joka ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajaa. Tämä toinen rajoitus säädettiin lakiin, koska aiemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi usein, että suomalaiset tuomioistuimet rajoittivat sananvapauden käyttöä liikaa.

Laissa säädetään myös törkeästä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Ensinnäkin teon tulee täyttää edellä mainitun rikoksen edellytykset; toiseksi sen tulee konkreettisesti aiheuttaa suurta kärsimystä tai erittäin suurta vahinkoa. Lisäksi teon tulee olla kokonaisuudessaan törkeä. Siitä tuomitaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä rikos on hyvin harvinainen.

Sananvapaus ja yksityisyyden suoja ovat jännitteisessä suhteessa keskenään. Lähtökohtaisesti yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen mediassa vaatii henkilön oman suostumuksen. Ilman suostumusta voidaan uutisoida mm. rikostuomioista ja yhteiskunnallista keskustelua edistäviä paljastuksia.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa