Minilex - Lakipuhelin

Henkilötiedot ovat tunnistetietoja


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Mistä tiedät, onko henkilötietojasi käsitelty laillisesti? Aivan ensimmäiseksi täytyy ymmärtää, mitkä kaikki tiedot ovat henkilötietoja. Tässä artikkelissa kerrotaan ensinnäkin, miten laki määrittelee henkilötiedon. Lisäksi annetaan useita esimerkkejä ja tulkintaohjeita.

Henkilötietolaissa henkilötiedolla tarkoitetaan ”kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi”. Luonnollinen henkilö tarkoittaa elävää ihmistä. Henkilötiedon käsite on siis lähtökohtaisesti laaja.

 ”Merkintä” voi tarkoittaa esimerkiksi tekstiä tietokoneen tiedostossa, muussa sähköisessä muodossa tai paperilla. Samoin se voi tarkoittaa kuvaa, äänitallennetta, videonauhaa, sormenjälkeä tai muuta biologista näytettä. Puhe, jota ei tallenneta mitenkään, ei ole henkilötieto. Kuitenkaan tietosuoja ei käytännössä siihen kaadu, sillä vaitiolovelvollisuus kieltää henkilötietojen käsittelijöitä puhumasta niistä.

Toinen hyvin olennainen kriteeri on yksilön tunnistettavuus. Henkilötiedot ovat tunnistetietoja. Tiedon liitettävyys välittömästi tai välillisesti johonkin tiettyyn henkilöön tekee tiedosta henkilötiedon. Siten on mahdollista käsitellä suuriakin, sinänsä yksilöitä koskevia, tietomassoja ilman tietosuojarajoitteita, mikäli tiedot on tehokkaasti tehty anonyymeiksi.

Välittömästi henkilö voidaan tunnistaa esimerkiksi nimen, puhelinnumeron, henkilötunnuksen tai valokuvan perusteella. Myös auton rekisterinumeroa täytynee Suomessa pitää henkilötietona, koska omistaja voidaan melko helposti selvittää ajoneuvorekisteristä. Samoin tietokoneen IP-osoite on useimmiten henkilötieto: Ellei kyseinen kone ole yleisessä käytössä, sitä käyttää sen omistaja tai perheenjäsen.

Välillisesti henkilö voidaan tunnistaa merkinnöistä, jotka kuvaavat esimerkiksi hänen asuinpaikkaansa, perhettään, työtään tai harrastuksiaan. Kyse on henkilötiedoista, vaikka mikään merkintä ei yksinään paljasta henkilöä, jos hänet voidaan tunnistaa niiden yhdistelmästä. Esimerkiksi kuvauksesta ”perheetön kukkakauppias pikkukaupungista K” voidaan välillisesti tunnistaa henkilö. Yleensä kriteerinä pidetään sitä, voiko rekisterinpitäjä tai muu taho kohtuullisella selvitystyöllä tunnistaa henkilön.

Sitä, miten suuren joukon on kyettävä tieto liittämään johonkin henkilöön, ei ole määritelty. Kyse ei ole henkilötiedosta, jos vain perhepiiri voi tunnistaa henkilön. Tulkinnan muodostuessa riitakysymykseksi lähtökohta on selvä: Tulkinta on tehtävä sen eduksi, jota koskevista tiedoista on kyse. Jos henkilön voi tunnistaa esimerkiksi koko kyläyhteisö tai laaja työyhteisö, kyse on henkilötiedoista.

Kolmas ongelma on, pidetäänkö henkilötietona tietoa, joka koskee vainajaa, syntymätöntä lasta tai pienyritystä. Kysymykseen ei liene yksiselitteistä vastausta. Se on kuitenkin selvää, että terveystietojen salassapito ei lakkaa kuolemaan, vaan jatkuu jonkin aikaa. Välittömästi vainajaa koskeva tieto voi myös olla elävän ihmisen välillinen henkilötieto: Esimerkiksi tieto vainajan harvinaisesta perinnöllisestä sairaudesta paljastaa melkoisesti hänen lapsestaan. Samoin tietoja syntymättömän lapsen terveydestä suojataan jo äidin henkilötietojen suojan vuoksi. Tieto pienen yrityksen taloudesta ja toiminnasta voi olla sen omistajan henkilötieto.

Henkilötieto on laaja, vaikea ja tulkinnanvarainen käsite. Kuitenkin voidaan tiivistää, että se on mitä hyvänsä informaatiota, jonka perusteella tietty henkilö (tai perheenjäsen tai samassa taloudessa asuva) on ulkopuolisten tunnistettavissa. Rajatapauksissa käsitettä tulkitaan suojattavan henkilön eduksi. Epäselvässä tilanteessa asiasta voi kysyä esimerkiksi asiantuntevalta lakimieheltä tai tietosuojavaltuutetulta.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa