Minilex - Lakipuhelin

Haltijavelkakirja


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Velkakirjat voidaan jakaa tavallisiin ja juokseviin velkakirjoihin. Edelleen juoksevat velkakirjat voidaan jakaa haltijavelkakirjoihin ja määrännäisvelkakirjoihin. Haltijavelkakirja on velkakirja, jossa velallinen on sitoutunut maksamaan velan velkakirjan haltijalle. Haltijavelkakirja voidaan siirtää toiselle henkilölle ilman siirtomerkintöjä luovuttamalla velkakirja luovutuksensaajalle. Tavalliseen velkakirjaan on hyvä merkitä, kenelle siirto on tehty sekä siirron päivämäärä, jolloin velkakirjasta ilmenee sen omistaja. Haltijavelkakirjan kohdalla jo pelkän velkakirjan hallinta luo omistusolettaman, eikä vastaavia merkintöjä tarvita. Haltijavelkakirjassa ei siten yksilöidä nimeltä tiettyä velkojaa, vaan sitoumus voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: ”Tämän velkakirjan haltijalle maksan eräpäivällä 30.6.2018 10 000 euroa.”

Haltijavelkakirjassa velkakirjan velkoja on siis se henkilö, jonka hallussa velkakirja on. Haltijavelkakirjan ei tarvitse olla päivätty tai todistettu ollakseen pätevä. Haltijavelkakirjan, kuten juoksevien velkakirjojen yleensä, ominaisuuksiin kuuluu, ettei velkoja voi vaatia velalliselta suoritusta, ellei hänellä ole esittää velkakirjaa. Tässä haltijavelkakirja eroaa tavalliselta velkakirjasta, sillä tavallisen velkakirjan osoittama velka voidaan periä velalliselta ilman velkakirjaakin. Tämä edellyttää, että velan olemassaolo, määrä ja muut ehdot ovat ilman velkakirjaakin todistettavissa. Juoksevien velkakirjojen kohdalla vaaditaan aina velkakirja esitettäväksi.

Henkilö, joka pystyy esittämään haltijavelkakirjan, saa niin kutsutun velkojaolettaman. Hänen ei siten tarvitse osoittaa, että on laillisten luovutusten kautta saanut velkakirjan itselleen. Tässäkin haltijavelkakirja eroaa siten tavallisesta velkakirjasta. Haltijavelkakirjan itselleen saanut saa myös niin kutsuttua saantosuojaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka velkakirjan luovuttanut henkilö ei olisi ollut oikeutettu luovuttamaan velkakirjaa, on luovutus pätevä velkakirjan saanutta uutta velkojaa kohtaan. Kuitenkin, jos haltijavelkakirjan itselleen saanut tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei velkakirjan luovuttajalla olisi ollut oikeutta määrätä velkakirjasta, ei hän saa saantosuojaa. Velkojaolettamasta seuraa, että haltijavelkakirjan luovuttavaa velkojaa voidaan pitää velkakirjan oikeana omistajana, jolloin tällä on oikeus myös luovuttaa se eteenpäin. Velkakirjan vastaanottava henkilö voi siten luottaa siihen, että velkakirjan hallussaan pitävä ja sittemmin luovuttava velkoja on velkakirjan oikea omistaja, jolloin uusi velkoja saa saantosuojaa. Saantosuojan saaminen edellyttää, että haltijavelkakirja on luovutettu kaupalla, vaihdolla, lahjalla tai muulla vastaavalla elossa olevien henkilöiden kesken tehdyllä oikeustoimella. Sitä vastoin velkakirjan siirtyessä esimerkiksi perinnön kautta uudelle henkilölle se ei tuo mukanaan saantosuojaa.

Saantosuojan lisäksi haltijavelkakirjan omistaja saa niin kutsuttua väitesuojaa. Tämä tarkoittaa sitä, että velallinen ei voi esittää uutta velkojaa vastaan väitteitä, joilla voisi yrittää riitauttaa velkakirjan pätevyyden. Tällä pyritään helpottamaan haltijavelkakirjojen vapaata siirrettävyyttä uusille velkojille. Laissa on kuitenkin sallittu tiettyjen väitteiden esittäminen kaikissa tilanteissa, kuten väite siitä, että velkakirja on laadittu velallista törkeästi pakottamalla esimerkiksi aseella uhaten.

Kysy rohkeasti lisää haltijavelkakirjoista Minilexin lakimiehiltä.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

 

Selaa lakitietoa