» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse vuokrasopimukseen sisältyneen viivästyskorkoa koskevan sopimusehdon soveltamisesta, kun viivästyskorkoa koskevia lain säännöksiä muutettiin vuokrasopimussuhteen aikana. Tapauksessa vuokralainen A laiminlöi asuinhuoneiston vuokranmaksuvelvollisuutensa. Vuokranantajana ollut vakuutusyhtiö vaati A:ta maksamaan yhtiölle maksamattomat 4 376 markan määräiset vuokrat. Lisäksi vakuutusyhtiö vaati 16 prosentin korkoja 2 188 markan vuokraerälle 5.3.1995 lähtien ja toiselle saman määräiselle erälle 5.5.1995 lähtien. Vaatimustensa tueksi vakuutusyhtiö esitti asiassa vuonna 1993 allekirjoitetun vuokrasopimuksen, jonka perusteella viivästyskoroksi oli sovittu 16 prosenttia.
A ei vastannut vakuutusyhtiön vaatimuksiin, joten käräjäoikeus antoi tapauksessa yksipuolisen tuomion, jolla se velvoitti A:n maksamaan yhtiölle vaaditut vuokraerät. Viivästyskoroksi käräjäoikeus vahvisti 2 188 markan erälle 5.3.1995 lukien 16 prosenttia ja toiselle vaaditulle saman määräiselle erälle 5.5.1995 lukien Suomen pankin vahvistaman viitekoron lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Hovioikeudessa vakuutusyhtiö vaati 16 prosentin viivästyskorkoa myös jälkimmäiselle erälle. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Hovioikeus totesi, että vuokrasopimus oli viivästyskoron osalta tehoton ja siihen perustuva vaatimus oli selvästi perusteeton.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden ratkaisua ja velvoitti A:n maksamaan 16 prosentin viivästyskorkoa myös 5.5.1995 erääntyneelle 2 188 markan vuokraerälle. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että vuonna 1993 allekirjoitetun vuokrasopimuksen 16 prosentin viivästyskorko oli lain mukainen.
Lain säännöksiä koskien viivästyskoron määrää muutettiin 1.5.1995 voimaan tulleella lailla. Lain mukaan viivästyskoron määrää koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta ennen lain voimaan tuloa tehtyihin viivästyskoron maksamista koskeviin sopimuksiin. Viivästyskoron määrää koskeva sopimusehto vakuutusyhtiön ja A:n välisessä vuokrasopimuksessa ei siten ollut kyseisen vuokraerän osalta tehoton, eikä vaatimus ollut selvästi perusteeton, joten sitä ei tullut hylätä yksipuolisella tuomiolla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa