» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse OikTL 36 §:n soveltamisalasta välityslausekkeen osalta franchising-sopimuksessa. Oikeustoimilaki (OikTL) eli laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista sääntelee sopimuksia ja 36 §:n mukaan
Oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
Tapauksessa A oli nostanut kanteen, joka koski sopimuksen irtisanomista. A oli solminut yhteistoimintasopimuksen kioskimyyntitoiminnasta R-kioskikauppiaana X Oy:n kanssa. Sopimus tuli voimaan 13.5.91, mutta X Oy irtisanoi sopimuksen 25.3.92 ilmoittaen sopimuksen päättyväksi 30.9.92. X Oy ilmoitti irtisanomisperusteena sen, että osa sopimuskohdista oli toteutunut puutteellisesti. A katsoi, että irtisanominen oli perusteeton ja vaati siksi X Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 100 000 markkaa.
X Oy vastasi kanteeseen todeten, että heidän välisessä sopimuksessa olo erityinen ehto, konka mukaan sopimuksesta aiheutuvat riidat tuli ratkaista välimiesmenettelyssä.
A katsoi, että kyseinen sopimusehto oli kohtuuton ja vaatikin ehdon huomiotta jättämistä.
Kihlakunnanoikeus totesi, että edellytyksiä ehdon huomiotta jättämiseen ei ollut eli OikTL 36 ei soveltunut.
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeis katsoi, että A ja X Oy eivät ole olleet tasavertaisessa asemassa tehdessään sopimuksen. Hovioikeus kuitenkin pysytti kihlakunnanoikeuden päätöksen ennallaan, sillä A ei ollut näyttänyt sitä, että hän olisi aikoinaan voinut vaikuttaa sopimuksen sisältöön.
A valitti hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen. A vaati, että välityslauseke jätetään huomioon ottamatta ja asia palautetaan kihlakunnanoikeuden sijaan tulleeseen käräjäoikeuteen. A vetosi siihen, että hän ei sopimusta solmiessaan ollut ymmärtänyt välityslausekkeen soveltamisen johtavan kohtuuttomuuteen siinä tapauksessa, että hänellä ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia saattaa vaatimuksiaan ratkaistavaksi välimiesoikeudessa.
KKO katsoi, että A:n ja X Oy:n välinen sopimus oli kahden elinkeinonharjoittajan välinen sopimus, ja että tällaisen kahden elinkeinonharjoittajan välisen sopimuksen välityslausekkeen käyttöä ei ole lailla rajoitettu tai kielletty. Välityslauseketta on kuitenkin mahdollista arvioida varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen mukaisesti.
KKO totesi myös, että sovittelu voi tulla kysymykseen esimerkiksi jos ehdon soveltaminen välimiesmenettelyn kustannuksista johtuen kohtuuttomasti heikentäisi toisen osapuolen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa.
KKO toisti hovioikeuden toteaman siitä, että A ja X Oy eivät olleet tasavertaisessa asemassa. KKO kuitenkin katsoi, että A:lla on ollut yli viikko aikaa tutustua sopimukseen ja, että A:lla on ollut käytettävissään oikeudellista neuvontaa ja, että hänellä ei ole ollut taloudellista riippuvuutta solmia yhteistyösopimus. KKO myös katsoi, että A:ta ei voitu rinnastaa työntekijään/yrittäjään, koska hänen myyntituottonsa olivat niin suuret.
KKO totesi, että ei ole perusteita jättää välityslauseketta huomioimatta. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa