» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2010:76 oli kysymys siitä, oliko hauislihaksen jänteen repeäminen syy-yhteydessä tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla suoritettuun työliikkeeseen. Paalauslinjanhoitaja A oli nostanut 250 kiloa painavaa sellupaalia, ja tämän seurauksena hänen oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänne oli irronnut kiinnityksestään. A haki tapahtuneen johdosta tapaturmakorvausta vakuutusyhtiöltä. Asiaa käsiteltiin ensimmäiseksi vakuutusyhtiössä, toiseksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, kolmanneksi vakuutusoikeudessa ja lopulta Korkeimmassa oikeudessa.
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen tapaturmakorvauksen, koska vakuutusyhtiön mukaan A:lle ei ollut sattunut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa, eikä kyseessä ollut myöskään lihaksen taikka jänteen kipeytyminen vaan kysymyksessä oli lihasrepeämä. Vakuutusyhtiön mukaan yksittäinen liike, eli tässä tapauksessa voimakas ponnistus, ei ollut voinut aiheuttaa lihaksen repeämää vaan sen syynä olivat olleet todennäköisemmin nostoliikkeestä riippumattomat syyt.
Kielteisen päätöksen saamisen jälkeen A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että luotettavimpana pidettävän vahinkotapahtumasta esitetyn selvityksen mukaan A:lle ei ollut sattunut ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan mukaan lääkärintutkimuksissa todetun oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen repeämän ei ollut voitu katsoa aiheutuneen hänen suorittamastaan työliikkeestä. Lautakunta ilmoitti katsovansa, että repeämä oli todennäköisesti johtunut työliikkeestä riippumattomista syistä, joten se ei oikeuttanut korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. Myöskään vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
A haki valituslupaa Korkeimpaan oikeuteen ja hänelle myönnettiin valituslupa. A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan vakuutusyhtiölle tapaturmavakuutuslain mukaisten korvausten määräämistä varten. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoivat asiasta lausunnon, jonka johdosta A antoi selityksen. Myös vakuutusyhtiö antoi lausunnon johdosta selityksen ja vastasi samalla valitukseen. Korkeimman oikeuden oli ratkaistava oliko lihaksen repeämä syy-yhteydessä A:n suorittamaan työliikkeeseen. Asiasta annettujen lääketieteellisten arvioiden mukaan tällainen lihaksen repeämä ei tapahdu itsestään, vaan voimakkaan ponnistuksen seurauksena. Vastaavanlaista vaivaa tavataan voimalajien harrastajilla.
Tapaturmavakuutuslain mukaan työntekijällä on oikeus saada korvausta työtapaturmasta ja saman lain mukaan voidaan korvata työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytymä, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään vuorokauden pituisena aikana. Lihaksen repeämän on katsottu esimerkiksi ratkaisussa KKO 2002:7 kuuluvan säännöksen soveltamisalaan. Myös A:ta hoitanut lääkäri katsoi sellupaalin nostamisen aiheuttaneen lihaksen repeämän. Korkein oikeus katsoi, ettei asiassa ole A:lle tehtyjen tutkimusten perusteella ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi perusteltua pitää A:lla todettua jännerepeämää sairaus- tai rappeumaperäisenä. Näin ollen Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja määräsi vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle työliikkeeseen perustuvan oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen kiinnityskohdasta irtoamisen johdosta lain mukaisen korvauksen. Asia palautettiin vakuutusoikeuteen toimenpiteitä varten. Korkeimman oikeuden ratkaisu vahvisti linjaa siitä, että myös jänteen repeämä kuuluu tapaturmavakuutuslain säännöksen piiriin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa