» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ostanut 21.3.1994 henkilöauton autoliikkeeltä X osamaksulla. X siirsi myöhemmin osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen rahoitusyhtiölle, joka oli rekisteriin merkitty auton omistaja. A oli auton haltija. A myi auton edelleen autoliikkeelle Y, joka maksoi auton loppuvelan suoraan rahoitusyhtiölle ja sai näin omistusoikeuden autoon. Myöhemmin ilmeni, että auto olikin varastettu vuonna 1992. Autoliike Y korvasi varastetun auton entiselle omistajalle 62 500 markkaa.
Autoliike vaati, että rahoitusyhtiö velvoitetaan korvaamaan sille edellä mainittu 62 500 markkaa. Käräjäoikeuden mukaan kyseessä oli oikeudellinen virhe, josta myyjä eli rekisteriin merkitty auton omistaja oli vastuussa. Rahoitusyhtiön tuli korvata autoliikkeen maksama summa. Hovioikeus ei muuttanut tuomion lopputulosta.
Korkein oikeus katsoi, ettei rahoitusyhtiö ollut lain tarkoittamassa omistajan asemassa. Yhtiö oli tosin merkitty ajoneuvorekisteriin auton omistajaksi, mutta kyseessä on vakuusoikeus eikä todellinen omistusoikeus. Rahoitusyhtiö ei voinut tehdä auton myymiseen liittyviä sopimuksia, vaan sillä oli autoon ainoastaan vakuustyyppinen omistuksenpidätysoikeus. Todellinen määräysvalta oli A:lla. Tällä perusteella korkein oikeus katsoi, että rahoitusyhtiö ei ole lain tarkoittamassa myyjän asemassa eikä vastuussa kaupan kohteessa olleesta oikeudellisesta virheestä. Rahoitusyhtiö ei myöskään saanut perusteetonta etua autoliikkeen maksettua sille osamaksusopimuksen mukainen korvaus.
Kysymys siitä, kenen vastuulla ja kenen korvattavaksi kuuluu se, että auto osoittautuukin varastetuksi. Alkuperäinen autoliike X ei ollut jutun käsittelyssä millään lailla mukana eikä myöskään A, jolla ei ollut autoon missään vaiheessa varsinaista omistusoikeutta, mutta joka tosiasiassa sopi auton myynnistä. Korkeimman oikeuden linjauksen mukaan rahoitusyhtiö on tällaisessa vastuukysymyksessä ulkopuolinen. Jos A olisi maksanut koko summan rahoitusyhtiölle ja vasta sitten myynyt auton, olisi vastuu ollut A:lla. Omistajan aseman arviointi on kohtuullista, koska tosiasiassa rahoitusyhtiö ei edes näe autoa, ja tekee siitä arvion ainoastaan rekisterimerkinnän perusteella.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa