» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2001:98 Kiinteistö Oy Taipalsaaren Datsha Oy oli ostanut yhtiön Karelia Trade Oy:n konkurssipesästä tauluja, jolloin taulujen omistus- ja hallintaoikeus olivat siirtyneet ostajalle. Ostaja ei kuitenkaan ollut pystynyt kuljettamaan kaikkia tauluja yhdellä kertaa, joten konkurssipesän haltija B oli luvannut ostajalle, että tauluja voitiin säilyttää konkurssipesän lukitussa varastossa siihen saakka, että ostaja pääsi ne noutamaan. Taulut olivat kuitenkin myöhemmin kadonneet ennen niiden noutoa. Yhtiö vaati käräjäoikeudessa, että B velvoitetaan korvaamaan yhtiölle taulujen hinta 9 760 markkaa. B oli luvannut, että tauluja sai säilyttää varastossa, josta hän henkilökohtaisesti vastasi, ja että taulut olisivat siellä turvassa. B oli yhtiön mukaan toiminut konkurssipesän hoitajana huolimattomasti luovuttaen varaston avaimia eri tahoille. Yhtiön mukaan B oli toiminut kauppakaaren 18 luvun tarkoittaman asiamiestoiminnan mukaisesti yhtiön asiamiehenä, ja henkilökohtaisesti ottanut vastuun myytyjen taulujen säilytyksestä. B puolestaan vetosi siihen, että kaupanteon jälkeen vaaranvastuu tauluista oli siirtynyt ostajalle. B oli myös ilmoittanut yhtiön edustajalle varaston avaimien olevan eri henkilöiden käytössä, ja että tauluja on mahdollista säilyttää varastossa tilapäisesti.
Käräjäoikeus katsoi asiassa, ettei B:n ollut näytetty sopineen yhtiön kanssa hiljaisesti asiamiehenä toimimisesta taulujen kaupassa vain sillä perusteella, että hän oli hyväksynyt taulujen säilyttämisen konkurssipesän varastossa. Yhtiöllä ja B:llä ei täten ollut näytetty olleen yhteisymmärrystä asiamiessopimuksesta. Käräjäoikeus totesi myös, ettei asiassa ollut vedottu siihen, että B olisi konkurssipesän edustajana toiminut niin, että olisi ottanut henkilökohtaisesti vastuun taulujen säilyttämisestä. Käräjäoikeus hylkäsi yhtiön kanteen. Hovioikeus sen sijaan päätyi kumoamaan käräjäoikeuden tuomion sillä perusteella, että se katsoi, että noiden kahden taulun kauppaa, jotka oli jätetty konkurssipesän varastoon säilytykseen, tulee arvioida muiden taulujen kaupasta erillisenä. Koska B oli sopinut yhtiön kanssa siitä, että taulut saivat jäädä konkurssipesän varastoon säilytykseen, oli B:n ja yhtiön välille syntynyt talletusta koskeva oikeussuhde. Hovioikeus katsoi, että B:n vastuu tauluista määräytyi kauppakaaren 12 luvun 2 pykälän nojalla. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti B:n maksamaan vahingonkorvauksia 4 000 markkaa.
Korkeimmassa oikeudessa B vaati hovioikeuden tuomion kumoamista. Korkein oikeus katsoi, että taulut olivat jääneet B:n hallintaan siksi, ettei ostaja kyennyt vastaanottamaan kaupattua tavaraa sovittuna ajankohtana. B:n olisi kauppalain 72 pykälän mukaisesti tullut ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin huolehtiakseen tavarasta, vaikka vaaranvastuu olisikin jo siirtynyt ostajalle. Myyjänä on toiminut konkurssipesä, jonka lukuun B on toiminut. B ei ole henkilökohtaisesti kuitenkaan ollut kaupan osapuoli, eikä myöskään erikseen sitoutunut vastaamaan konkurssipesän sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Korkein oikeus katsoi, ettei B: voinut katsoa ottaneen henkilökohtaisesti vastuuta taulujen säilyttämisestä, ja hän oli muuten toiminut konkurssipesän puolesta myyjänä niin kuin kuuluu. Korkein oikeus päätyi näillä perusteilla kumoamaan hovioikeuden tuomion ja määräämään käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi. B ei siis ollut korkeimman oikeuden mukaan korvausvelvollinen yhtiölle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa