» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse itsekriminointisuojasta, jolla tarkoitetaan sitä, ettei rikoksesta epäillyn tai syytteessä olevan tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. A oli Korkeimmassa oikeudessa tuomittu törkeästä velallisen petoksesta aiemmin tapauksessa KKO 2009:27. Aiemmassa tapauksessa oli kyse siitä, että A oli asetettu henkilökohtaisesti konkurssiin ja samaan aikaan, kun hänen piti tehdä pesäluettelo, hän oli syytteessä velallisen epärehellisyydestä. Hän oli jättänyt pesäluettelossa osan omaisuudestaan ilmoittamatta. A vetosi Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen Euroopan ihmisoikeussopimuksen itsekriminointisuojaan ja katsoi, ettei hänen tarvinnut ilmoittaa omaisuudestaan pesäluettelossa, koska hän oli samaan aikaan syytteessä rikoksesta ja kyseinen ilmoittaminen olisi vaikuttanut rikosasiaan.
Korkeimmassa oikeudessa asia ratkaistiin täysistunnossa. Lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu siihen, että lakia on sovellettu ilmeisen väärin. Korkein oikeus totesi, että Euroopan ihmisoikeussopimus on osa Suomen lakia. Itsekriminointisuojan katsottiin olevan juuri rikoksesta epäillyn oikeussuojan osa, eikä sitä näin ollen sovellettaisi konkurssiasioissa. Kuitenkin jos konkurssin aikana on käynnissä myös rikossyyte, itsekriminointisuoja tulee sovellettavaksi.
Korkein oikeus arvioi tapausta useamman Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun valossa. Korkein oikeus totesi, että A:lla oli oikeus jättää ilmoittamatta osa omaisuudestaan pesäluettelossa, koska hänellä oli oikeus olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen. Korkein oikeus purki aiemman tuomionsa siltä osin, kun siinä A oli tuomittu törkeästä velallisen petoksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa