» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse perusteettomasti kiinni otetun henkilön oikeudesta vahingonkorvaukseen kärsimyksestä. Oikeusasteet tarkastelivat tuomiossa kansallista lainsäädäntöä ja Euroopan ihmisoikeussopimusta. Syyttömästi pidätetyllä ja kiinniotetulla voi olla oikeus korvaukseen kärsimyksestä.
P oli ollut vajaan vuorokauden kiinni otettuna yli vuosi sitten tapahtuneesta rikoksesta epäiltynä. Kiinni ottamisen syynä oli P:n kuljettaman auton sopiminen tuntomerkeiltään rikoksesta epäiltyyn ajoneuvoon. P vaati Suomen valtiota korvaamaan hänen vapaudenmenetysajasta kokemastaan kärsimyksestä 120 euroa korkoineen. Käräjäoikeus katsoi, ettei P:n kiinnipitämiselle yön yli ollut ollut laillisia perusteita ja tuomitsi P:lle Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti korvausta 60 euroa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus arvioi alempien oikeusasteiden tapaan, ettei P:n kiinni ottamiselle ollut ollut laillista perustetta. Arvioidessa P:n oikeutta korvaukseen Korkein oikeus tarkasteli kansallista lainsäädäntöä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteita.
P:llä ei ollut oikeutta korvaukseen valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla, sillä P:n vapaudenmenetys oli kestänyt alle vuorokauden. Jos oikeutta korvaukseen ei ole mainitun erityislain nojalla, voidaan oikeutta korvaukseen arvioida vahingonkorvauslain nojalla. Korkein oikeus kuitenkin totesi, että P:llä ei ollut oikeutta korvaukseen myöskään vahingonkorvauslain nojalla, sillä asiassa ei oltu väitettykään poliisin syyllistyneen arvioinnillaan rikokseen eikä esille ollut tullut muutoinkaan mitään lain tulkitsemissa tehtyyn tahalliseen virheeseen tai törkeään huolimattomuuteen viittaavaa seikkaa, vaikka myöhemmin todettiinkin, ettei P:n kiinni ottamiselle ollut ollut laillista perustetta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaan jokaisella, joka on pidätetty tai jonka vapaus on muuten riistetty kyseisen artiklan määräysten vastaisesti, on täytäntöönpanokelpoinen oikeus vahingonkorvaukseen. Vapaudenriisto on sallittu muun muassa silloin, kun henkilön epäillään syyllistyneen rikokseen. Koska P:n kiinniottaminen ei ole täyttänyt lain edellytyksiä, on P:llä ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettu oikeus korvaukseen. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan asettaa vahingonkorvauksen ehdoksi sen, että kiinniotettu henkilö osoittaa kärsineensä vahinkoa laittoman kiinniottamisen vuoksi. Oikeussuojakeinojen on kuitenkin oltava tosiasiallisesti tehokkaita, joten laittoman vapaudenmenetyksen aiheuttaman kärsimyksen korvaamisen edellytykseksi ei ole perusteltua asettaa sellaista näyttövaatimusta, että se tosiasiassa merkitsisi korvauksen saamisen estymistä. Lisäksi Suomen perustuslain 22 §:n mukaisesti lakia on tulkittava tavalla, joka edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Korkein oikeus totesi, että P:llä on oikeus saada korvaus laittoman kiinnioton vuoksi. Korkein oikeus katsoi alempien oikeusasteiden tavoin kohtuulliseksi määräksi 60 euroa, sillä P olisi joka tapauksessa ollut velvollinen saapumaan kuulusteltavaksi ja käyttämään aikaansa asian selvittämiseen. Korvausta määrättäessä on siten kiinnitettävä huomiota siihen kärsimykseen, joka on aiheutunut kiinniottamisen yllätyksellisyydestä ja siihen sisältyneestä yöpymisestä pidätettyjen tiloissa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa