» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, mikä tuomioistuin oli toimivaltainen vahvistamaan osapuolten asiassa käräjäoikeuden antaman tuomion jälkeen tekemän sovinnon. Käräjäoikeus oli tapauksen käsittelyn ensivaiheessa tuominnut saatavaa koskeneen asian Oy Naviaco Ltd:n (Naviaco) hyväksi ja näin ollen toista osapuolta, Oy Baltic Ship Recycling Ltd:tä (BSR) vastaan. Osapuolet olivat kuitenkin tehneet ennen valituksen tekemiseen annetun määräajan päättymistä sovinnon asiassa.
BSR valitti sittemmin hovioikeuteen vaatimuksenaan käräjäoikeuden tuomion kumoaminen ja tehdyn sovinnon vahvistaminen. Naviaco ei puolestaan hyväksynyt tätä vaatimusta, sillä sen mukaan osapuolet eivät olleet sopineet käräjäoikeuden tuomion kumoamisesta, vaan ainoastaan sovinnon vahvistamisesta. Hovioikeus otti asian harkinnassa lähtökohdaksi oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 1 §:n jota se tulkitsi siten, että mikäli osapuolet olivat tehneet sovinnon ennen valituksen vireilletuloa hovioikeuteen, sovinnon vahvistamisesta vastasi käräjäoikeus ja mikäli sovinnon katsottiin syntyneen hovioikeuteen saapuneen valituksen vireilletulon jälkeen, sen vahvistamisesta vastasi puolestaan hovioikeus. Tämän pohjalta ja siihen perustuen, että hovioikeus katsoi sovinnon tulleen tehdyksi ennen muutoksenhaun tekemistä käräjäoikeuden tuomioon hovioikeus totesi, ettei se ollut toimivaltainen vahvistamaan sovintoa. Hovioikeus lisäsi vielä, että vaikka BSR:n hakemus olisikin tulkittu valitukseksi käräjäoikeuden tuomiosta, ei hovioikeudella silloinkaan olisi ollut toimivaltaa sovinnon vahvistamiseen, koska sovinto oli tehty ennen valituksen jättämistä. Näin ollen vaatimukset jätettiin tutkimatta.
Korkein oikeus otti tapauksen arvioinnissa huomioon sen, että tietyissä erityissäännöksissä käräjäoikeudelle oli siirretty toimivalta käsitellä jo käsittelemiään asioita uudelleen ja myöskin tiettyjä aikaisemmin hovioikeuden toimivaltaan kuuluneita tehtäviä. Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan käräjäoikeudelle ei oltu kuitenkaan siirretty sen laatuista toimivaltaa, että se voisi vahvistaa sovinnon asiassa, jossa sovinto on tehty käräjäoikeuden ratkaisusta seuranneena valitusaikana. Näin ollen hovioikeus ei olisi korkeimman oikeuden mukaan saanut mainitsemillaan perusteilla jättää sovinnon vahvistamista koskenutta vaatimusta tutkimatta.
Korkein oikeus totesi myös, että asiassa on jäänyt epäselväksi useita seikkoja, kuten sovinnon sisältö ja siihen tarkalleen liittyvät asiakirjat sekä Naviacon antamien lausumien todellinen tarkoitus. Tämän johdosta korkein oikeus totesi, että edellä mainitut seikat tulee selvittää hovioikeudessa, jossa se luontevimmin on toteutettavissa. Tällöin hovioikeuden tuli korkeimman oikeuden mukaan mylskin kuulla asianosaisia suullisesti asioiden selvittämiseksi. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden ptuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa