» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli luovutettu ruotsalaisten viranomaisten toimesta ja suomalaisten viranomaisten pyynnöstä Ruotsista Suomeen. Pyynnön perusteena oli ollut se, että A:lla oli Suomessa kärsimättä vapausrangaistus, jonka suorittamista varten hänet piti luovuttaa Suomeen. Ruotsin syyttäjäviranomainen kuitenkin pyysi virallista syyttäjää asettamaan A:n syytteeseen hänen Ruotsissa ennen luovutusta tekemistään rikoksista, minkä virallinen syyttäjä oli sittemmin tehnytkin. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko kuvattu syytteeseen asettaminen mahdollista, kun luovutuspyynnön perusteena oli ollut ainoastaan A:lle tuomitun vapausrangaistuksen toimeenpano.
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjosimaiden välillä annetun lain 1 §:n mukaan voitiin Ruotsissa oleskeleva henkilö, joka oli Suomessa epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, pyytää luovutettavaksi Suomeen. Saman lain 7 §:n mukaan luovutettavaa ei saanut siinä valtiossa, johon hänet luovutettiin, asettaa syytteeseen muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, josta hänet luovutettiin.
Edellä mainittujen säännsöten nojalla ja ottaen huomioon sen, että luovutuspyynnön perusteena oli ollut A:n vapausrangaistuksen toimeenpano eikä syytteeseen asettaminen käräjäoikeus katsoi, ettei se voinut ottaa asiaa tutkittavakseen.
Hovioikeus lähestyi asiaa hieman eri kantilta kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden mukaan luovutus ei rajoittanut Ruotsin viranomaisen mahdollisuutta nostaa syytettä A:ta vastaan, sillä syytteeseen luetut teot eivät liittyneet millään tavalla siihen vapausrangaistukseen, jonka toimeenpanoa varten A oli luovutettu Suomeen. Rikoslain mukaisesti hovioikeus totesikin, että virallisella syyttäjällä oli oikeus asettaa A syytteeseen Ruotsin viranomaisen pyynnöstä riippumatta niistä syistä, joiden vuoksi A sittemmin oleskeli Suomessa. Näin ollen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen asiassa ja palautti sen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein oikeus puolestaan arvioi asiaa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä annetun lain esitöiden kautta. Korkeimman oikeuden mukaan mainitun lain 7 § kuitenkin nykyisellään lievitettynä koski ainoastaan luovuttajavaltion kansalaisia. Kun A oli Suomen kansalainen, joka oli luovutettu Ruotsista Suomeen vapausrangaistuksensa toimeenpanoa varten, ei korkein oikeus katsonut säännöksen pätevän tässä tapauksessa. Näin ollen virallinen syyttäjä sai asettaa A:n tapauksessa syytteeseen, joiden asettamista Ruotsin viranomainen oli viralliselta syyttäjältä pyytänyt, eikä syytteeseen asettamiselle ollut korkeimman oikeuden mukaan muitakaan edellä mainitusta laista johtuvia esteitä. Näillä perusteilla korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa