» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
X oli toimiessaan käräjätuomarina myöntänyt telekuuntelu- ja televalvontaluvat A:n ja B:n puhelinliittymiin rikosepäilyn perusteella tammikuussa 2011. Vuonna 2014 A, B ja C tuomittiin käräjäoikeudessa vuoden 2010 aikana tehdyistä törkeistä petoksista vankeusrangaistuksiin ja he valittivat asiasta hovioikeuteen, jossa asian käsittelyyn osallistui myös X hovioikeudenneuvoksen asemassa.
A, B ja C valittivat hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja vetosivat muun muassa siihen, että X on ollut esteellinen käsittelemään asiaa hovioikeudessa, sillä hän käsitteli vyyhtiin liittyvää pakkokeinoasiaa aikanaan käräjäoikeudessa. Korkein oikeus myönsi valitusluvan valittajille tämän asian johdosta.
Korkein oikeus tutki ensiksi sen, oliko esteellisyysväite ylipäänsä tutkittavissa, sillä se oli esitetty valitusmääräajan umpeutumisen jälkeen. KKO totesi esitetyn selvityksen perusteella, että väite voitiin tutkia, sillä A, B ja C olivat esittäneet väitteen viipymättä saatuaan tietää X:n asemasta aiempien pakkokeinojen käsittelijänä ja täten hänen mahdollisesta esteellisyydestään vasta määräajan umpeuduttua. Itse esteellisyysväitteen johdosta KKO totesi, että esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan pakkokeinoasiasta päättäminen ei automaattisesti aiheuta esteellisyyttä pääasiassa. KKO hylkäsi näin ollen valituksen todeten, että X ei ollut esteellinen käsittelemään asiaa, sillä hän ei ollut ottanut kantaa epäiltyjen syyllisyyteen ollenkaan pakkokeinovaiheessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa