» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO oli rikosasian vastaajan tekemän ylimääräisen muutoksenhakemuksen johdosta poistanut hovioikeuden tuomion ja palauttanut asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tuomion poistamisen perusteena oli ollut se, ettei hovioikeus ollut ollut tuomionvoipa, koska sen tuomari oli ollut esteellinen. Uudessa käsittelyssään hovioikeus jätti tutkimatta ne syyttäjän vaatimukset, jotka hovioikeus oli aikaisemmalla tuomiollaan hylännyt. KKO:n tuli ratkaista tämän menettelyn oikeellisuus.
Hovioikeus oli palautettua asiaa käsitellessään 15.4.2011 päättänyt A:n ja hänen myötäpuoltensa vaatimuksesta jättää tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli hovioikeuden aikaisemmalla tuomiolla kokonaan tai osittain hylätty. Hovioikeus oli perustellut ratkaisuaan lähinnä sillä, että hovioikeuden tuomion kumoamista ylimääräisellä muutoksenhakemuksella olivat hakeneet vain A myötäpuolineen ja että asian palauttamisperusteena oli ollut tuomarin esteellisyys. Hovioikeuden mukaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen aikaisemmin hylättyjä vaatimuksia ei voida ottaa enää tutkittaviksi. Hovioikeus on lisäksi perusteluissaan todennut, että se ottaa vasta pääasiaa ratkaistessaan kantaa reformatio in peius -kieltoon rangaistusten mittaamisen ja menettämisseuraamusten osalta. KKO:n tuli siis ratkaista syyttäjien valituksen johdosta kysymys vain siitä, onko hovioikeus näillä perusteilla saanut jättää osan syyttäjän jo aikaisemmin oikeudenkäynnissä esittämistä vaatimuksista ja perusteista tutkimatta, kun asian käsittely on palauttamisen jälkeen aloitettu uudestaan hovioikeudessa.
Reformatio in peius -kiellolla eli huonontamiskiellolla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut muutosta. Kiellon yleisenä tarkoituksena on turvata asianosaisen mahdollisuus hakea muutosta ilman vaaraa siitä, että hänen oma muutoksenhakunsa voisi johtaa hänen kannaltaan huonompaan lopputulokseen.
Silloin, kun muutoksenhaun kohteena olevaa tuomiota rasittaa oikeudenkäynti- tai muu menettelyvirhe, virheen laadusta riippuu, voidaanko virhe korjata vielä muutoksenhakuvaiheessa vai onko ja miltä osin muutoksenhaun kohteena oleva tuomio poistettava ja asia palautettava alemman tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi. Se, poistetaanko ja palautetaanko alemman asteen tuomio kokonaan vai vain joltakin osin, jää siis ylemmän tuomioistuimen virheen laadun pohjalta suorittamaan yksittäistapaukselliseen harkintaan. Jos oikeudenkäyntivirhe rasittaa perustavaa laatua olevalla tavalla koko tuomiota ja sen pohjana olevaa menettelyä eikä virhe siis koske vain muutoksenhakijaa suojaavaa menettelysäännöstä, tuomio voidaan poistaa kokonaan ja asia palauttaa uudelleen käsiteltäväksi myös siltä osin kuin tuomio ei ole ollut muutoksenhakijalle vastainen. Uudessa oikeudenkäynnissä asianosaiset voivat tällöin esittää samat vaatimukset ja väitteet kuin kumotussa oikeudenkäyntimenettelyssä.
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 6 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että jos havaitaan, että tuomiovirhe on tapahtunut, poistettakoon tuomio kokonaisuudessaan tai tarpeellisilta osin ja juttu osoitettakoon, jos se on käsiteltävä uudelleen, siihen oikeuteen, missä tuomiovirhe on tapahtunut. Säännös osoittaa lähtökohdaksi tuomion poistamisen kokonaisuudessaan ja sinänsä mahdollisen rajoittamisen jäävän poistamisesta ja palauttamisesta päättävän ylemmän tuomioistuimen harkintaan.
A:n ja hänen myötäpuoltensa ylimääräiset muutoksenhakemukset ja KKO:n niihin antamat päätökset ovat perustuneet siihen, että yksi hovioikeuden tuomareista on ollut esteellinen, koska syyttäjätahon toiminnan johdosta oli perustellusti voitu epäillä hänen puolueettomuuttaan. Perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus kuuluvat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen. Tuomioistuimen puolueettomuus ei suojaa vain asianosaisia vaan koko lainkäytön yleistä luotettavuutta ja uskottavuutta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen riippumattomuus on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytys. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tuomioistuimen yhdenkin jäsenen objektiivisin perustein arvioitu esteellisyys merkitsee niin vakavaa puutetta, ettei sitä voida muutoksenhakuasteessa korjata, vaan tuomio on aina kokonaisuudessaan purettava.
Asiassa on kiinnitetty huomiota siihen, että kysymyksessä ollut esteellisyys on perustunut esteellisyysarvioinnin kannalta harkinnanvaraisiin seikkoihin. Kaikki tuomarin esteellisyysperusteet ovat kuitenkin luonteeltaan ehdottomia niin, että tuomarin on esteellisyyden havaittuaan omasta aloitteestaan vetäydyttävä tehtävästä. Esteperusteen harkinnanvaraisuus ei siis merkitse sitä, että oikeudenkäyntivirhe olisi vähemmän vakava.
Korkeimman oikeuden 1.11.2010 A:n kantelun johdosta antaman päätöksen (KKO 2010:78) mukaan hovioikeuden tuomari oli ollut esteellinen eikä hovioikeuden kokoonpano ollut ollut tuomionvoipa. Vaikka epäily esteellisyydestä on tullut tutkittavaksi ylimääräisessä muutoksenhaussa A:n ja hänen myötäpuoltensa aloitteesta, tuomioistuimen kokoonpanon laillisuus ei koske vain asianosaisten etua. Tuomarin esteellisyydessä kysymys on ollut perustavaa laatua olevasta puutteesta hovioikeuden menettelyssä ja sen antamassa tuomiossa, ja puute on rasittanut menettelyä ja tuomiota kokonaisuudessaan. KKO olikin ylimääräisen muutoksenhaun johdosta kumonnut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion A:n ja muiden ylimääräisen muutoksenhakemuksen tehneiden vastaajien osalta ilman, että palautuspäätöksessä olisi asetettu rajoituksia sille, missä laajuudessa asia on hovioikeudessa käsiteltävä uudestaan.
Koska hovioikeuden aikaisempi tuomio 28.5.2009 on edellä mainitun vakavan oikeudenkäyntivirheen johdosta tuomion poistamista tai purkamista vaatineiden osalta poistettu, se on kokonaan menettänyt lainvoimansa ja muut oikeusvaikutuksensa. Koska reformatio in peius -kielto tulee sovellettavaksi vain tuomion ollessa osittain lainvoimainen, myöskään mainittu kielto ei voi tässä tilanteessa estää syyttäjää esittämästä vaatimuksia, jotka olivat aikaisemmalla, mutta sittemmin poistetulla tuomiolla A:n ja hänen myötäpuoltensa osalta hylätty. Hovioikeus ei siten olisi saanut jättää syytteitä, niissä väitettyjä menettelyjä tai syyttäjien muita vaatimuksia tutkimatta mainitsemiltaan osin. KKO kumosi hovioikeuden päätöksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa