» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu koski viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa tietojen saamiseen salassa pidettävistä oikeudenkäyntiasiakirjoista ja esittelijän muistiosta. Oikeustieteen tutkija oli pyytänyt korkeimmalta oikeudelta kyseisen lain mukaista tietoa. Tutkijalle ei annettu lupaa tietojen saamiseen esittelijän muistioista siltä osin kuin ne sisälsivät oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:n nojalla salassa pidettäviä asioita, mutta lupa annettiin tietojen saamiseen muistioista muilta osin ja tutkimuksen kannalta tarpeellisista oikeudenkäyntiasiakirjoista.
Aluksi korkein oikeus pyki selvittämään mikä on hakemuksen oikea käsittelyjärjestys. Korkein oikeus katsoi, että julkisuuslaki ei antanut selkeää vastausta siihen mikä on asian käsittelyjärjestys yleisessä tuomioistuimessa. Julkisuuslain sääntely on kohdistunut ensisijaisesti hallinnon julkisuuteen ja yleisten tuomioistuinten oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuuteen liittyvät kysymykset ovat jääneet heikommalle huomiolle. Oikeuden käynnin julkisuudesta annetun lain esitöiden perusteella korkein oikeus katsoi, että asia on käsiteltävä lainkäyttöasioille säädetyssä järjestyksessä.
Käsittelyjärjestyksestä oli korkeimmassa oikeudessa jonkin verran erimielisyyttä, eikä asia ilmeisestikään ollut oikeudellisesti yksiselitteinen. Esittelijä ehdottaa muistiossaan, että kyseessä olisi julkisuuslain 28 §:ssä tarkoitettu hakemus jonka tuomioistuin ratkaisee asian hallintoasiana. Esittelijän mukaan ratkaistavana ollessa sivullisen pyyntö saada tieto esittelymuistioiden ei-julkisista osista ja oikeudenkäynneissä kertyneistä salassa pidettävistä asiakirjoista tuomioistuin ratkaisee asian julkisuuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuna viranomaisena. Eräs korkeimman oikeuden jäsen olisi halunnut siirtää asian oikeusministeriön ratkaistavaksi, sillä tapaukseen liittyvistä asiakirjoista kävi ilmi, että tutkija oli lähettänyt vastaavan pyynnön myös kaikille hovioikeuksille. Kyseisen oikeusneuvoksen mukaan lupa tarvitaan usean saman ministeriön alaisen viranomaisen asiakirjasta, luvasta päättää julkisuuslain 28 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen mukaan ministeriö asianomaisia viranomaisia tarvittaessa kuultuaan.
Keskeisenä lakina tapauksessa korkein oikeus näki julkisuuslain 28 §:n 1 momentin sekä lain oikeudenkäynnin julkisuudesta. Korkein oikeus totesi, että julkisuuslain 28 §:n mukaan viranomainen voi myöntää luvan tiedon saamiseen tällaisestakin asiakirjasta, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Luvan saamiselle voi oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:n salassapitovelvollisuus huomioon ottaen olla perusteita vain poikkeuksellisesti.
Tässä tapauksessa tutkijan pyytämät asiakirjat olivat korkeimman oikeuden esittelijän muistioita seksuaalirikoksia käsittelevissä tapauksissa. Oli selvää, että asiakirjat sisälsivät tietoja, joiden luovuttaminen olisi ollut yksityiselämän suojan vastaista. Sen lisäksi korkeimman oikeuden mukaan muistioiden luovuttaminen sellaisenaan olisi ollut vastoin oikeuden neuvottelurauhaa. Korkein oikeus totesi, että harkinnassa on otettava huomioon myös julkisuuslain 28 §:n 1 momentti, jonka mukaan viranomaisen on lupaa harkitessaan huolehdittava siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan.
Korkein oikeus päätyi harkinnan jälkeen hylkäämään hakemuksen siltä osin kuin se koski esittelijän muistioiden ratkaisuehdotuksia. Muilta osin tutkijalle myönnettiin lupa tiedon saamiseen esittelijän muistioista. Tiedot annettiin muodossa josta ei käynyt ilmi asianosaisten yksityiselämän kannalta arkaluontoisia tietoja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa