» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Suomalainen yhtiö oli toimittanut eläinrehun raaka-aineita virolaiselle turkistarhaajalle. Suomalainen ja virolainen yhtiö olivat sopineet suomalaisen yhtiön antamasta 300 000 markan arvoisesta tavaraluotosta virolaiselle yhtiölle, ja että virolainen yhtiö panttaa luoton vakuudeksi 1500 hopeaketun nahkaa. Sopimusta oli myöhemmin täydennetty, jonka mukaan virolainen yhtiö panttaa lisäksi vielä 1000 hopeaketun nahkaa. Pantatut ketunnahat oli luovutettu suomalaiselle yhtiölle ja säilyttänyt niitä niiden Suomessa myymiseen asti. Sittemmin virolainen yhtiö on mennyt konkurssiin Virossa. Sen konkurssipesä vaati Seinäjoen käräjäoikeudessa, että panttaukset peräytetään ja suomalainen yhtiö velvoitetaan korvaamaan nahkojen arvo. Konkurssipesän mukaan asia tulee ratkaista Viron lain mukaan, koska menettely on aloitettu Virossa.
Korkein oikeus ratkaisi sen, onko virolaisen yhtiön konkurssipesän takaisinsaantikanne pantin peräyttämiseksi ratkaista Viron lain mukaan vain Suomen lain mukaan sen perusteella, että pantti sijaitsee Suomessa.
Suomen laissa ei säännellä takaisinsaantikanteeseen sovellettavasta laista, kun tässä tapauksessa on kyse Viron kanssa tehdystä sopimuksesta. Sääntelyä olisi Suomen, Tanskan, Islannin, Norjan ja Ruotsin kesken tehdyssä sopimuksessa konkurssien varalta ja lisäksi Euroopan neuvoston asetuksessa maksukyvyttömyysmenettelystä, mutta ne eivät sovellu tähän tapaukseen. Asia tulee siten ratkaista Suomen kansainvälisessä yksityisoikeudessa noudatettavien yleisten periaatteiden mukaisesti. Periaatteet kuitenkin ilmenevät pohjoismaisesta konkurssisopimuksesta ja maksukyvyttömyysasetuksesta, joten Korkein oikeus käytti niitä apunaan. Pohjoismainen konkurssisopimus säätää, että takaisinsaantia konkurssipesään koskevassa asiassa sovelletaan sen maan lakia, jossa konkurssi on alkanut. Maksukyvyttömyysasetuksessa taas laki määräytyy maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisvaltion lain mukaan.
Virolainen konkurssipesä haluaa, että panttaukset peräytetään, koska ne on tehty tiettynä aikana ennen konkurssin alkamista. Lisäksi yhtiö ei ole tuona aikana merkittävissä määrin maksanut mitään muita velkojaan. Kanteessa on ollut kysymys takaisinsaannista konkurssipesään, eikä panttauksen pätevyydestä sinänsä, joten siihen tulee soveltaa konkurssimenettelyn aloittamisvaltion lakia eli Viron lakia. Määräaikoihin sovelletaan myös konkurssimenettelyn aloittamisvaltion lakia. Viron lakia sovellettaessa panttaus peräytyy. Nahkojen arvo on perustettu Viron esineoikeuslakiin ja Viron paikallisilla markkinoilla olevaan hintatasoon, ja myös tullausilmoituksessa nahkojen arvo on ollut sama, joten Korkein oikeus katsoo, että nahkojen arvo on määritelty edellä esitetyn mukaisesti. Korkein oikeus tuomitsi, että panttaukset peräytetään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa