» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2016:21 oli kysymys yhteisomistussuhteen purkamisesta ja Bryssel I -asetuksen tulkinnasta. Tapauksessa osa Espanjassa sijaitsevien omakotitalon ja kerrostaloasunnon yhteisomistajista oli tehnyt käräjäoikeudelle yhteisomistussuhteen purkamista koskevan hakemuksen, jossa vaadittiin uskotun miehen määräämistä omaisuuden myymistä ja saadun kauppahinnan yhteisomistajille jakamista varten. Korkeimman oikeuden mukaan hakemus oli jätettävä tutkimatta, koska Espanjan tuomioistuimella oli asiassa Bryssel I -asetuksen 22 artiklan nojalla yksinomainen toimivalta.
A, B ja C olivat toimittaneet hakemuksen yhteisomistussuhteen purkamisesta Etelä-Savon käräjäoikeuteen. Hakemuksen mukaan Etelä-Savon käräjäoikeus oli vastaajan eli X:n kotipaikan tuomioistuimena toimivaltainen käsittelemään asian.
Vastaajat X ja Y olivat vaatineet, että hakemus jätetään tutkimatta. Heidän mukaansa käräjäoikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan asiaa. Heidän mielestä yhteisomistus kohdistuu Espanjassa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen, jonka osalta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä Bryssel I -asetus) mukaan toimivaltainen tuomioistuin on Espanjan tuomioistuin.
Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä ei ollut kiinteää omaisuutta koskeva esineoikeudellinen riita-asia vaan kiinteistöjen omistajien omistussuhteiden järjestelyyn liittyvä yhteisomistuslain mukainen hakemusasia. Tämän takia asiassa ei tullut soveltaa Bryssel I -asetusta, vaan Suomen lakia ja käräjäoikeus oli toimivaltainen tuomioistuin.
Hovioikeus katsoi, että kyseessä oli Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu esineoikeutta kiinteään omaisuuteen koskeva asia, joissa yksinomainen toimivalta kuuluu kiinteistön sijaintivaltion tuomioistuimelle. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja jätti asian tutkimatta.
Korkeimman oikeuden tutkittavana oli kysymys siitä, oliko kyseessä Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdan mukainen tilanne, jolloin kiinteistön sijaintivaltiolla olisi asiassa yksinomainen toimivalta. Bryssel I asetuksen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenevän pääsäännön mukaan kanne henkilöä vastaan nostetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa henkilöllä on kotipaikka. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin poikettu asetuksen 22 artiklassa. Artiklan 1 alakohdan mukaan kiinteistön sijaintivaltion tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta.
Korkein oikeus totesi, ettei Euroopan unionin tuomioistuin ole ottanut aiemmin kantaa kysymykseen, onko esillä olevan kaltainen kiinteän omaisuuden yhteisomistussuhteen purkamiseen tähtäävä hakemus kiinteän omaisuuden sijaintivaltion tuomioistuimen yksinomaisessa toimivallassa. Korkein oikeus esitti EU-tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön siitä, onko kiinteän omaisuuden yhteisomistussuhteen purkamiseksi tehdyssä hakemuksessa kyse Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdan mukaisesta asiasta, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen.
EU-tuomioistuin vastasi ennakkoratkaisupyyntöön toteamalla, että yhteisomistussuhteen purkamiseksi tehdyssä hakemuksessa on kyse asiasta, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen. Ennakkoratkaisusta ilmenevillä perusteilla korkein oikeus totesi, että kyseessä oli Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 alakohdan mukainen tilanne, jossa yksinomainen toimivalta kuuluu kiinteistön sijaintivaltion tuomioistuimelle. Näin ollen korkein oikeus hylkäsi hakemuksen eikä muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa