» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa Saksassa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut A oli nostanut käräjäoikeudessa kanteen vakuutuksenantajaa vastaan, jonka kotipaikka oli Saksassa. Liikennevahingosta vastuullisen kuljettajan ajoneuvo oli vakuutettuna kyseisessä vakuutusyhtiössä. Tapaturmavakuutuslain perusteella korvausta A:lle maksanut vakutuusyhtiö oli nostanut samassa käräjäoikeudessa takautumiskanteen samaista saksalaista vakuutusyhtiötä vastaan. Kysymyksessä olevassa tapauksessa oli kyse siitä, onko käräjäoikeus toimivaltainen käsittelemään jäljemmän kanteen. A oli käräjäoikeudessa vaatinut muun muassa vahvistettavaksi, että hän oli saanut kyseisessä liikenneonnettomuudessa vakavan aivovamman ja kaularankavamman ja että hän oli näiden vammojen vuoksi jäänyt pysyvästi työkyvyttömäksi. Liikenne oli samalla tapaturmavakuutuslain mukainen työtapaturma. If vahinkovakuutusyhtiö Oy oli maksanut A:lle korvausta tapaturmavakuutuslain perusteella. If muun muassa vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, että saksalainen vakuutusyhtiö oli velvollinen maksamaan Ifille kaikki sen A:lle liikennevahingon perusteella aikaisemmin ja tulevaisuudessa maksamat korvaukset. Saksalainen vakuutusyhtiö kiisti suomalaisen tuomioistuimen toimivallan ja vaati kanteen tutkimatta jättämistä tähän perustuen.
Käräjäoikeus päätyi jättämään Ifin saksalaista vakuutusyhtiötä vastaan nostaman kanteen tutkimatta perustuen Bryssel I -asetukseen, jonka soveltuessa tapaukseen suomalainen tuomioistuin ei ole toimivaltainen käsittelemään kannetta. If valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeuden mukaan Bryssel I -asetuksen II luvun vakuutusasioita koskevan 3 jakson säännökset eivät soveltuneet esillä olevaan vakuutuksenantajien väliseen asiaan ja siksi katsoi suomalaisen tuomioistuimen olevan toimivaltainen käsittelemään asian. Alioikeuksien eroavat kannat perustuivat siis Bryssel I -asetuksen soveltuvuuden tulkintaan. Asiasta valitettiin edelleen korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus pyysi myös unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun asiaan liittyen. Unionin tuomioistuin katsoi Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 2 kohdan kattavan vain kolmannen osapuolen alkuperäisen oikeudenkäynnin vastaajaa vastaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti nostama kanne jos vaatimus läheisesti liittyy alkuperäiseen kanteeseen, jolla vaaditaan kolmannen osapuolen alkuperäisen kanteen kantajalle maksamien korvausten korvaamista. Edellytyksenä on myös, ettei kannetta ole nostettu vain sen vuoksi, että asia tutkittaisiin muussa tuomioistuimessa kuin siinä, joka muutoin olisi toimivaltainen asian tutkimaan. Korkein oikeus tuli siihen tulokseen, ettei hovioikeuden päätöstä muuteta. Se katsoi kanteen kuuluvan Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 2 alakohdan soveltamisalaan, jolloin suomalainen käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään asian.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa