» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Syyttäjän mukaan A oli hankkinut postin kautta väärennetyn Senegalin passin ilman hyväksyttävää syytä. Kun A oli tilannut passin, hänen oli täytynyt ymmärtää, ettei hänen ystävänsä kysennyt hankkimaan A:lle aitoa passia. A ei ollut yhteydessä Senegalin viranomaisiin eikä selvittänyt siihen syytä. Käräjäoikeus siten tuomitsi A:n kahden väärennysaineiston hallussapidosta sekä muista rikoksista vankeusrangaistukseen kolmeksi kuukaudeksi.
Hovioikeus mukaan A ei ollut saanut passeja haltuunsa, sillä tulliposti oli ottanut passit haltuun, joten rikoslain mukaisesti väärennetyt passit eivät olleet A:n hallussa tosiasiallisesti. Väärennysaineisto ei ollut A:n määrättävissä, joten hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden syytteet.
Syyttäjä valitti korkeimpaan oikeuteen. EU:n neuvoston puitepäätöksen mukaan kyseinen rikos oli rangaistava. Korkeimmassa oikeudessa todettiin, että EU:n kansallisten tuomioistuinten piti tulkita kansallista oikeutta sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti niin pitkälle kuin oli mahdollista eikä puitepäätös voinut johtaa sanamuodon vastaiselle tulkinnalle. Korkein oikeus arvioi, että A oli pyytänyt lähettämään passit tiettyyn osoitteeseen ja siten A kuitenkin hankki väärennetyt passit. Passien pysähtyminen tullissa oli merkityksetön seikka, joten hallussapidon tunnusmerkistö täyttyi korkeimman oikeuden linjan mukaan, vaikka A ei ollut tosiasiallisesti saanut väärennettyjä passeja haltuunsa.
Korkeimmassa oikeudessa pohdittiin, oliko A hankkinut väärennetyn passin ja siten syyllistynyt väärennysaineiston hallussapitoon ja oliko sillä vaikutusta, ettei A saanut aineistoa haltuunsa. Korkein oikeus totesi, ettei hovioikeus ollut arvioinut, oliko A hankkinut väärennetyt passit tahallisesti. Siten hovioikeuden tuomio kumottiin ja asia palautettiin joltain osin hovioikeuteen, jonka tuli ottaa huomioon palauttamiseen johtaneet syyt.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa