» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapaus KKO:2006:93 koski A:ta, joka oli valmistanut värikopiokoneella näköisjäljennöksen eräälle lääninhallituksen kuljetusyhtiölle myöntämän yhteisöluvan oikeaksi todennetusta jäljennöksestä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena ja siten syyllistynyt väärennykseen.
Käräjäoikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei A ollut syyllistynyt väärennykseen. Käräjäoikeuden mukaan pelkkä kopioiminen ei täyttänyt väärennysrikoksen tunnusmerkistöä, sillä väärennyksen tekotapoina mainitaan laissa ainoastaan valmistaminen, väärentäminen ja käyttäminen. Asiakirjaan ei oltu myöskään tehty minkäänlaisia muutoksia, jotka olisivat tehneet sen vääräksi.
Syyttäjä valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati A:n tuomitsemista väärennyksestä. Hovioikeus ei kuitenkaan päätynyt muuttamaan käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että A oli syyllistynyt väärennykseen. Perusteluissaan korkein oikeus lausui, että A oli ottanut värivalokopion, joka vastasi ulkonäöltään viranomaisen oikeaksi todistaman luvan jäljennöstä ja antoi siten vaikutelman, että se oli lääninhallituksen antama. Kopio oli tämän vuoksi omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään ja oli siten lain tarkoittamalla tavalla väärä. Koska A oli valmistanut kopion käytettäväksi harhauttavana todisteena, täytti hänen menettelynsä väärennyksen tunnusmerkistön. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja A tuomittiin väärennyksestä.
Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella voidaan todeta, että arvioitaessa väärennyksen tunnusmerkistön täyttymistä, on ratkaisevaa se, antaako jäljitelmä erehdyttävän kuvan alkuperästään. Sen sijaan sillä seikalla, että kopioiminen ei ole nimenomaisesti mainittuna laissa, ei ole merkitystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa