» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Olli ja Tuula olivat ostaneet tilan ja määräalan ostetun tilan viereisestä tilasta. Kaupat oli tehty 30.5.1988. Kauppakirjassa oli viitattu vuonna 1967 tehtyyn selvennyssopimukseen, jonka avulla määräala oli määritettävissä. Sen tilan omistaja, josta määräala erotettiin, oli tuossa sopimuksessa antanut suostumuksensa määräalan erottamiseen sillä perusteella, että tilojen välinen raja ei kulkisikaan siinä paikassa, missä sen oletettiin kulkevan. Olli ja Tuula olivat aloittaneet loma-asunnon rakentamisen ostamalleen alueelle vuonna 1991.
Niin sanottu emätila oli vuonna 1991 myyty E:lle, eikä kauppakirjassa ollut mainintaa tilasta luovutetuista määräaloista. Maaoikeuden tuomio vuodelta 1998 oli vahvistanut, että Ollin ja Tuulan loma-asunto sijaitsi osittain Unton tilan, eli emätilan alueella.
Käräjäoikeudessa E vaati, että Ollin ja Tuulan tulee siirtää rakennukset pois hänen maaltaan. Käräjäoikeuden mukaan oli riidatonta, että Ollin ja Tuulan rakennukset sijaitsivat osittain E:n tilan alueella. Riidatonta oli lisäksi se, että rakennukset oli rakennettu siten, kuin rakennusluvassa oli edellytetty. Käräjäoikeus velvoitti Ollin ja Tuulan siirtämään lomarakennuksen, vajan ja ulkokäymälän pois E:n tilan alueelta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Olli ja Tuula olivat vastustaneet E:n kannetta muun muassa sillä perusteella, että E:lla ei ollut asiassa oikeussuojan tarvetta, koska hän oli saanut sen alueen, jolla rakennukset sijaitsivat, omistukseensa vastikkeetta ennalta-arvaamattoman rajankäyntiratkaisun johdosta. Olli ja Tuula vetosivat myös naapuruussuhdelakiin ja heidän mukaansa E oli velvollinen sallimaan rakennusten jäämisen paikoilleen.
Etelä-Suomen maaoikeus oli 13.5.1998 annetulla tuomiolla vahvistanut rajan E:n omistaman tilan ja Ollin ja Tuulan omistaman tilan välillä kulkevan siten, että Ollin ja Tuulan lomarakennus, vaja ja ulkokäymälä sijaitsevat osittain E:n tilan alueella.
Korkeimman oikeuden mukaan E:llä oli oikeussuojan tarve ja tarve saada ratkaistuksi se, olivatko Olli ja Tuula velvollisia siirtämään rakennuksensa hänen omistamansa tilan alueelta. Korkein oikeus arvioi naapuruussuhdelakia, johon Olli ja Tuula olivat vedonneet. Kyseisen lain mukaan naapuri on velvollinen sallimaan osaksi hänen maalleen rakennetun rakennuksen pysyttämisen paikoillaan, jos rajan yli rakentaminen ei ole tapahtunut vastoin parempaa tietoa taikka törkeästä huolimattomuudesta, eikä naapuri ole viipymättä rakentamisen alettua tehnyt huomautusta rakentamista vastaan, mikäli rakennuksen purkaminen, toisenlaiseksi rakentaminen taikka muuttaminen aiheuttaisi naapurille johtuvaan haittaan ja rakennuksen arvoon nähden suhteettoman suurta vahinkoa.
Korkein oikeus huomioi, että säännös koski lähinnä rakentamisen alkuvaiheessa naapureina olevien kiinteistönomistajien välistä suhdetta. Toisaalta naapuruussuhdelain 14 §:n tavoitteena oli estää liian lähelle rajaa tai osaksi toisen maalle rakennetun rakennuksen purkamisesta tai muuttamisesta aiheutuvien taloudellisten vahinkojen syntyminen, mikäli nuo vahingot olisivat huomattavasti suuremmat, kuin loukkauksen kohteeksi joutuneelle naapurille rakennuksesta aiheutuva haitta. Tähän tavoitteeseen nojaten KKO arvioi, että se, että rakennuksen pysyttämisoikeus ei sitoisi sitä, jolle loukkauksen kohteeksi joutunut naapuri on kiinteistönsä myöhemmin luovuttanut, olisi ristiriidassa mainitun tavoitteen kanssa. Samalla se tekisi asettaisi rakennuksen omistajan, eli tässä tapauksessa Ollin ja Tuulan, oikeusaseman epävarmaksi.
KKO totesi, etteivät Olli ja Tuula ole rakentaneet toisen henkilön maalle vastoin parempaa tietoaa tai törkeästi huolimattomuudesta, sillä he ovat voineet olettaa, että vaikka rajan täsmällinen paikka oli epäselvä, rakentaminen tapahtui heidän omistamallaan alueella.
Perustuen naapuruussuhdelakiin, korkein oikeus totesi, että Ollille ja Tuulalle on kesällä 1991 syntynyt oikeus pysyttää lomarakennus paikoillaan ja tämä oikeus sitoo myös sen tilan, jonka alueelle rakennus onkin rakennettu, myöhempää omistajaa. Sillä, että Olli ja Tuula joutuisivat siirtämään lomarakennusta, aiheutuisi heille huomattavaa vahinkoa suhteessa siihen, minkälainen haitta E:lle aiheutuu. Sen sijaan vaja ja ulkokäymälä tuli korkeimman oikeuden mukaan siirtää pois E:n tilan alueelta, koska niiden pysyttämiseen ei oltu esitetty perusteita.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota niin, että Olli ja Tuula vapautettiin velvollisuudesta siirtää lomarakennus pois E:n tilan alueelta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa