» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa oli kyse yksityistietoimituksesta. Kun yksityistietoimitus julistettiin lopetetuksi, mutta kuitenkin ennen toimituksen merkitsemistä kiinteistörekisteriin, tuli ilmi, että yksi asianosaisista ei saanut lainmukaista tiedotetta toimituksen aloittamisesta. Toimitusinsinööri otti kiinteistönmuodostamislain nojalla toimituksen uudelleen käsiteltäväksi. Korkein oikeus ratkaisi menettelyn oikeellisuuden sekä muutoksenhaun.
Toimitusinsinööri oli tehnyt virheen toimitukseen kutsumisessa. Uudelleen käsittelyssä toimitusinsinööri oli perustanut tieoikeudet aiemmasta toimituksesta poikkeavaan paikkaan.
Asianomistaja N kanteli uudesta toimituksesta maaoikeuteen. Maaoikeus selosti lyhyesti, että kiinteistönmuodostamislain nojalla toimitusinsinöörin tekemään päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Koska ensimmäinen päätös myöskään ei vielä saanut lainvoimaa, ei ollut edellytyksiä sille, että toimitusinsinöörin uudempaan toimitukseen olisi voinut hakea muutosta sen mitätöimiseksi. Näin ollen maaoikeus hylkäsi valituksen, eikä muuttanut toimitusinsinöörin lopullista ratkaisua.
N sai valitusoikeuden korkeimpaan oikeuteen, ja valitti samoin perusteluin asiasta. Korkein oikeus vetosi samaan kiinteistönmuodostamislain pykälään, mutta mainitsi, että kyseessä on vain valituskielto toimitusinsinöörin valmistelevaa toimenpidettä koskevasta päätöksestä. Korkein oikeus kumosi maaoikeuden väitteen siitä, etteikö muutoksenhakua siitä päätöksestä, jolla virhe on korjattu, tai muutenkaan siitä ratkaisusta, johon korjaamiskäsittelyssä on päädytty, voisi vaatia. Korkein oikeus katsoi, että maaoikeus ei olisi missään nimessä saanut jättää N:n valitusta tutkimatta. Koska asia oli jo jonkin aikaa viivästynyt, ja asian palauttaminen maaoikeuteen olisi viivästyttänyt asian käsittelyä entisestään, korkein oikeus päätti itse ratkaista asian.
Kiinteistönmuodostamislaki sisältää toimitusta koskevat asia-, kirjoitus- ja toimitusmenettelyä koskevat virheet. Korkein oikeus sulki pois asia- ja kirjoitusvirheen, ja katsoi, että näistä ei ollut kyse toimitusinsinöörin virheessä. Sen sijaan kyse oli toimitusmenettelyä koskevasta virheestä, jolloin toimitusinsinööri ei olisi saanut ottaa toimitusta uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein oikeus piti ilmeisenä sitä, että N ei ollut saanut kutsua toimitukseen. Tämä olisi sinänsä ollut peruste toimituksen palauttamiselle uudelleen käsiteltäväksi. Päätös uudelleen käsittelystä ei ole siis voinut vaikuttaa toimituksen lopputulokseen. Lisäksi on otettava huomioon, että uudelleen käsittelyssä läsnä oli kaikki ne asianosaiset, mukaan lukien N, jonka oikeuksia toimitus koski, eikä kukaan asianosaisista vastustanut toimituksen uudelleen käsittelyä. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, että menettelyvirhe ei anna riittäviä perusteita poistaa uuden toimituksen päätöstä. Korkein oikeus päätyi pitämään maaoikeuden päätöksen voimassa, mutta poist käsittelyratkaisun. Toisin sanoen korkein oikeus oli samaa mieltä maaoikeuden kanssa lopputuloksesta, mutta oli eri mieltä siitä, miten maaoikeus tähän ratkaisuun päätyi.
Tämä ratkaisu on hyvä esimerkki siitä, miten korkeimman oikeuden kuuluu myös valvoa alempien oikeusasteiden ratkaisuprosessia. Korkein oikeus huomasi selvän virheen maaoikeuden käsittelyssä ja oikeudellisen ajattelun prosessissa. Vaikka lopputulos oli kummallakin sama, oli kuitenkin korkein oikeus huomannut, että maaoikeus perusteli ratkaisunsa väärin. Näin ollen korkeimmalla oikeudella on myös tärkeä tehtävä ohjata alempien oikeusasteiden käsittelyä ja menettelyä eri tapauksissa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa